Reissublogi

Hong Kongin suosituin penkkiurheilu on laukkakisat. Kisoja järjestetään ainakin kahdesti viikossa ainakin kahdessa eri paikassa. Lauantaipäivän vietimme seuraten tätä suurta kansanhuvia. Täkäläisiin laukkakisoihin, kuten muihinkaan hevostelukisoihinhan on ihan turha lähteä, jos ei ole valmis lyömään vetoa.

Hepot

Kolmeen pekkaan törsäsimme heti ensimmäiseen kolmeen lähtöön 100 hkd. Meikäläinenhän on tietenkin sen verran kova hevosnaama, että kahdesta ensimmäisestä lähdöstä onnistuin tekemään tiliä yli sadan HK-dollarin verran. Ellu voitti vielä viimeisessä lähdössä saman verran, joten pääsimme reilusti plussalle. Mata nieli vedonlyöntitappionsa kuin nainen. Mukavaa oli ja kaiken lisäksi päivä sattui olemaan lämmin ja aurinkoinen.

Voittajien on helppo hymyillä

Reissumme sai arvoisensa päätöksen AsiaWorld Arenalla, jossa esiintyi lauantai-iltana Green Day. Sedät vetivät n. 2,5 h huikean keikan, josta ei hittejä uupunut. Vihreän levyn, American Idiotin ja uusimman pitkäsoiton kappaleista tuli varsin kattava otos, eikä Billie Joe unohtanut yleisön laulatustakaan.

Lupasin edellisessä postauksessa yhteenvetoa koko reissun tiimoilta ja nyt sitä sitten tulee tämmösen paras/huonoin-listan merkeissä. Huonoja juttuja on tosin vähän, mikä ei ole huono juttu.

Paras ruoka: Oishi-niminen ravintola Bangkokissa, jossa oli varmaan 100 ruokalajin japsi /aasiabuffet. Kertakaikkisen upea. Ei tosin halpa, mikä saattais persaukista vituttaa. Erittäin hyvää safkaa saatiin myös Chiang Maissa kokkikurssilla, mutta sitä ei kai lasketa ravintolaksi, koska ruoka tehtiin itse.

Huonoin ruoka: Ei varmaan tule yllätyksenä, mutta Macaon kananpää ja lima -yhdistelmä ei näitä travellereja sykäyttänyt. Ei tosin ollut halpa sekään.

Paras perinnekeittiö: Ehdottomasti Thaimaa, vaikka muissakin maissa yksittäisiä helmiä oli.

Paras perinneruoka: Kambodzalainen Amok-curry, josta sai kana-, kala- ja tofuversiota.

Paras hotelli: Kris spa Phuketissa. Tosin meillä kävi ihan satumainen säkä sen kanssa, kun saatiin se roimaan alehintaan.

Paras hotelli hinta- ja laatusuhteeltaani: Kambodzan Siem Reapin Hotel89. USD 10/ 2hh hintaan kuului lentokenttäkuskaukset, aamiaiset ja vielä läksiäislahjaksi huivi per nenä.

Paras penkkiurheilutapahtuma: Hong Kongin laukkakisat, koska siellä uskalsi lyödä vetoa. Bangkokin turpaanvetokisoissa oli tosi kivaa, mutta siellä ei vedonlyöntihommaan uskaltanut ruveta, koska systeemi vaikutti kohtuullisen sekavalta.

Paras ranta: Vietnamin Hoi Anin vieressä on 30 km pitkä paratiisinomainen hiekkaranta aina Da Nangiin asti. Tästä rannasta tykkäsimme reilusti enemmän kun Phuketin täysistä rannoista.

Paras ilmasto: Tähän reissuun parhaimmat kelit sattui ehdottomasti Chiang Maihin tai Hoi Aniin. Näiden kahden välillä on kyllä vaikea päättää. Kummassakaan ei ollut liian kuuma eikä kylmä.

Huonoin ilmasto: Hanoi. Vettä satoi useampana päivänä, eikä kaupungissa ole paljoa sisätekemistä. Ekaa kertaa tarvittiin huoneessa lämmitystä.

Paras nähtävyys: Luulenpa että tämän tittelin vie Angkor Wat, oli se sen verran vaikuttava. En tiedä olisiko tämä kallistunut Ha Long Bayhin, jos ilma siellä olisi ollut parempi. Yleisesti reissu meni kyllä “kirkot ulkoa, kapakat sisältä” -mentaliteetilla. Jostain syystä noi eurooppalaiset pyhätöt on mielenkiintosempia tsiigailla, kuin temppelit, joissa on 10000 samanlaista buddhan kuvaa tahi patsasta.

Huonoin nähtävyys: Vietnamilaiset museot. Tästä on kaiketi tilitetty tarpeeksi ho-setä-postauksessa

Paras epäenglanti: “Please do not throw your sanitary and tissue in W.C. Will be taken out by chamber-maid”. Minen ymmärrä tätä vieläkään.

Paras katumyyntikulttuuri: Hong Kong,. Siellä kaupustelijat ei tarttuneet hihaan kiinni, huutaneet murtaen terveterve ja uskoivat kerrasta tai siitä kun ne totaalisesti ignoorasi. Taksitouhu on myös niin säännösteltyä HK:ssa, että taksien kanssa ei ollut mitään ongelmaa.

Huonoin katumyyntikulttuuri: Hoi An. Sikäläiset myyjät ja varsinkaan kyytiä tarjoavat mopoilijat tai taksikuskit eivät millään meinanneet uskoa, että meitä ei vaan yksinkertasesti nyt kiinnosta. Pari kertaa niille piti kertoa asioiden tola hieman tarkemmin ja kovemmalla äänellä, ennen kuin järki meni päähän. Rannalla kaupustelijat saatto jäädä vartiksi istuskelemaan laverin jalkopäähän tyrkyttämään rihkamaansa… Kai se vaivaannuttava väsytystaktiikka sitten toimii, kun turistit ostaa ihan vaan päästäkseen eroon pliis-pliis-juubai-pliis -ruinaajista.

Paras raato: Ho-setä.

Paras määrä rottia: Chiang Mai. Siellä niitä pörräs ihan kiitettävästi joka paikassa. Tosin Hoi Anissa nähtiin eräässä ihan siistissä ravintolassa kolme kertaa kyseinen söötti jyrsijä. Ellu huomautti tarjoilijalle, että teillä muuten on rottia täällä ravitsemusliikkeessänne. Tähän tarjoilijan vastaus oli iloinen ” yes”. Meikämandoliinon elämän eka torakkahavainto tapahtui myös Chiang Maissa, nyrkkeilysalin ovella. Isoja ötököitä…

Parasta koko reissulla: Lämpö, uudet mestat, hedelmät (miks Suomeen ei saada esim kypsiä ananaksia?!?), loma.

Parasta kotona: Ruisleipä, oma sänky, oma tyyny, keskuslämmitys, tasaisella paineella ja lämmöllä kasteleva suihku, HelloMisterien puute, lentokenttäkyyti (Kiitos Toivoselle ja VPäälle). Muutenkin on kyllä tosi kiva palata kotiin. Tosin meillä alkaa nyt hetimiten kauhia pakkaus muuttoa varten.

Alkuun muutama selventävä kuva edelliseen kananpää ja lima -tilitykseen:

Harmaa Lima

Kanan pää

Tiistaina päätimme tutustua paikalliseen huvipuisto-eläinpuistoon nimeltänsä Ocean Park. Puisto on rakennettu Hong Kongin saaren eteläpäähän kohtuullisen mäkiseen maastoon. Niinpä puiston eläinosastosta mennään varsinaisen huvipuiston puolelle kabiini -tyyppisellä köysiradalla tai junalla. Huvipuisto itsessään oli ihan oukkelidoukkeli, paitsi että muutamat laitteet olivat kiinni. Pää alaspäin menevä vuoristorata oli makee. Ellu oli kuitenkin sen verran tisuposki, ettei siihen uskaltanut.

Eläinpuiston puolella oli pääasiassa kaloja yms vesieläimiä. Niistä esimerkkinä metrin mittainen salamanteri. Semmoisia eläimiä ei saisi olla olemassa, kohtuullisen pelottavan näkösiä nimittäin. Akvaario oli ihan vaikuttavan näköinen kapistus haineen ja kilpikonnineen. Hermot meinasi vaan mennä tungeksiviin kakaroihin, huonosti kasvatettuja…

Eläinpuistossa oli myös pandoja joka lähtöön ja sitten kiinalainen erikoisuus, eli kultakalahuone. Huoneessa oli aikamoisen näkösiä kultakaloja. Allaolevan kalan naama näytti siltä, että se olisi syttynyt tuleen ja joku olisi yrittänyt sammuttaa sitä ruuvimeisselillä.

Tautinen kala

Hong Kongin lisäksi tässä lähistöllä on toinenkin Kiinaan kuuluva itsehallintoalue, eli Macao. Sinne pääsee täältä näppärästi lautalla vähän reilussa tunnissa. Macaohan oli Portugalin hallinnoima alue yli 400 vuoden ajan, kunnes vuonna 1999 se palautettiin Kiinalle. Torstaipäivän vietimme Macaossa, josta voi lukea edellisestä postauksesta lisää. Siihen kuitenkin lisäyksenä sen verran, että illalla kävimme vielä maailman suurimmassa kasinossa nimeltänsä Venetian (tieto vuodelta 2007) häviämässä muutaman satasen edestä hong kongin dollareita hedelmäpeleihin. Kasino oli kyllä varsin hulppea näky, alla siitä muutama salakuva.

Venetian

pelureita

Hong Kongin saaren korkein kohta, the Peak, on kovin suosittu turistikohde. Sinne vie ytimestä 130 vuotta sitten brittien tekemä ratikka. Peakilta on oikein mukavat näkymät kaupungille etenkin auringon laskiessa.

Maisema peakilta

Huipulla myös tuulee.

semmosta...

Peakin ympäristö on ollut suosittua ja kallista asuinaluetta jo pitkään. Joskus kauan sitten britit halusivat rakennuttaa kesäasuntojaan sinne, koska vuorenrinteillä on kesäisin huomattavasti viileämpää kuin merenpinnan tasolla. Vieläkin rinteillä asustelee vissiin vain varakkaampaa väkeä, ainakin jos vastaantulevista autoista voi mitään päätellä. Jos taksit jätetään laskuista pois, suunnnilleen joka toinen auto, on s-mersu, 500 sarjan bmw, tai Porsche.

Tämäkin reissu alkaa uhkaavasti loppumaan. Lauantaina päivällä suunnitelmissa on mennä katsomaan laukkakisoja ja illalla edessä on Green Dayn keikka paikallisessa messukeskuksessa. Sunnuntaiaamuna Finnair sitten kuskaa meidät takaisin Helsinkiin. Yritän saada vielä yhteenvetopostauksen koko reissusta julki viimeistään kotoa.

Nyt seuraa vain lyhyt tilitys, varsinainen kuvitettu raportti tulee tuonnempana.

Jossain vaiheessa jokaista reissua sen on vaan tultava. Hetken, jolloin haluaisi lähteä jo kotiin. Meille se taisi koitaa tänään. Aamulla pakkasimme kamat reppuun 9 maissa ja otimme suunnan South China Ferryn lauttaterminaalia. Kyseisillä lautoilla pääsee Macaoon, joka on samantyyppinen itsehallintoalue kun toi HongKongkin. Puolen päivän jälkeen lautta rapsahti Macaoon ja aloimme etsiä ruokaravintolaa.

Kuten jotkut teistä lukijoista saattavat tietää, allekirjoittanut ja vaimonsa ovat pohjoisen pallonpuoliskon nälkäkiukuttelijat ry:n perustajajäseniä. Tunnin kiertelystä ei ilman riitaa selvitty ja muutaman melkein hengestään päässeen kyytiä tarjonneen kiinalaisen riksakuskin jälkeen vastaan oli tullut ainoastaan yksi ravintola. Sinne tunkeuduimme sisään. Paikka oli täynnä paikallisia, mikä vaikutti lupaavalta.

Tilasimme yli 300 annoksen menusta jotain kanajuttua, kasviksia ja paistettuja rapuja ja kasviksia. Tarjoilija kiikutti meille kuitenkin päineen, nahkoineen ja luineen keitetyn kanan, limaa ravuilla ja kasviksella sekä sitkeäksi keitettyä kiinankaalia. Mausteet kokki oli kokonaan unohtunut. Ensimmäisen kerran koko reissun aikana jätimme ruoat lähes koskemattomiksi, maksoimme yli 20 euron laskun ja talsimme ulos lafkasta.

Kahden tunnin lisäkiertelyn jälkeen jouduimme toteamaan reissun ensimmäisen tappion ja menemään mäkkiin. No nyt on maarut pullollaan quarterpaunderia jesjes…

Seuraavaksi mennään kasinolle pelaamaan kaikki dollarit. Siinäkin käy varmaan hiton hyvin.

Hong Kong on ainakin meikäläiselle ollut pitkään kovin mystillinen mesta. En ole siis tiennyt tästä paikasta juuri mitään. Niinpä kauheana yllätyksenä tuli se, että oikeastihan tämä on Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue, johon kuuluu monta kaupunkia ja kylää. Iso-Britanniahan vuokraili tätä aluetta aina vuoteen 1997 asti, jolloin se palautettiin Kiinalle. Kuitenkin vuokrasopimuksen purkautuessa Hong Kongilaisille taattiin nykyinen kapitalistinen elämäntapa 50:ksi vuodeksi eteenpäin. Tämän hetkinen majapaikkamme sijaitsee Kowloonin kaupungissa, Hong Kongin saaren pohjoispuolella. Tästä pohjoiseen ovat uudet territoriot, jossa asuu pääosa Hong Kongilaisista. Itse saari ja tämä Kowloon ovat vissiinkin suurimmaksi osaksi työssäkäyntialueita.

Hong Kong

Verrattuna aikaisempiin käyntikohteisiimme, on Hong Kong todella siisti ja muistuttaa tosiaan enemmän jotain länsimaisempaa kaupunkia, kuin mikään aikaisemmista. Väkeä täällä on liikenteessä aivan tolkuton määrä ja jossain vaiheessa annoin itselleni kertoa, että tämä on maailman tiheiten asuttu paikka. Sitä kuvastaa hyvin se, että laitakaupungilla olevat kaupungin vuokratalot ovat vähintään 50-kerroksisia. Pikkasen eri meininki kun Jakomäen 5-kerroksiset elementtitalot. Tosin täkäläisten vuokratalojen julkisivut ovat kyllä huonommassa kunnossa kun jakomäkeläisten.

Ostoskadulla on paljolti jengiä

Hauska yksityiskohta täältä on myös se, että hyvätuloisemmilla täkäläisillä ja täällä työskentelevillä länkkäreillä on monilla vähintään yksi kotiapulainen, joka on palkattu tänne esim Filippiineiltä. Kotiapulaiset tekevät tyypillistä hongkongilaista työviikkoa, eli ainoa vapaapäivä on sunnuntai. Silloinkaan he eivät voi kuitenkaan kutsua ystäviään tai sukulaisiaan isäntäperheeseensä kyläilemään. Ratkaisuna tähän on se, että he kokoontuvat sankoin joukoin tonne ytimeen kaduille, puistoihin, siltojen alle yms. pelaamaan korttia ja juttelemaan keskenään. Sunnuntaina kävimme todistamassa tätä touhua tuolla Hong Kongin saarella ja se oli kyllä huvittavan näköistä.

Lauantaina käytiin pikkasen tutustumassa HK:n yöelämään ja mukavaa oli.

Sunnuntaina kävimme Ellun täällä asuvan opiskelukaverin kanssa tsiigaamassa maailman suurinta pronssista, istuvaa, ulkona olevaa buddhapatsasta Lantaun saarella. Ihan komia näky. Patsaan juurella on myös Buddhalaisluostari, jossa sai varsin maittavan kasvisaterian kohtuuhintaan.

Buddha

Paluumatka buddhalta tehtiin bussilla lauttaterminaalille, josta hurautettiin lautalla Hong Kongin saarelle. Bussista ihmettelimme sitä, miksi tienposkessa oli niin paljon lehmistä varoittavia kylttejä. Ellun opiskelukaveri valaisi meitä siitä, että luostarissa sijaitsi aiemmin meijeri, jonka toiminta siirrettiin jokin aika sitten manner-Kiinaan. Lehmiä ei kuitenkaan siirretty mihinkään vaan ne vapautettiin luontoon. Niinpä Lantaun saarella elää tällä hetkellä villi lehmäpopulaatio. Luonnonvarainen lehmä on vitsikäs ajatus…

Sumuiset vuoret

Kowloonin eteläisellä rannalla, josta alussa ollut kuvakin itse saaren valoista on otettu, sijaitsee Avenue of stars. Eli vähän samantyyppinen katu kaiketi kun Hollywoodissa, jossa on kaikenkarvaisten leffatähtien käsien kuvat painettuna betoniin. Täältä löytyi paikallisia staroja melkonen liuta. Löydettiin esim Jet Li ja Jackie Chan. Lisäksi siellä oli itse Bruce Leen patsas.

Leen Bruce

Maanantaina oli tarkoitus mennä Macaoon, mutta vettä tuli sen verran, että ei menty. Reissumme viimeisenä päivänä eli lauantaina täkäläisessä messukeskuksessa esiintyy Green Day. Saatiin liput piippuhyllyltä, mutta ei se mitn. Ihanata…

Torstaina, viimeisenä kokonaisena päivänä Vietnamissa, kävimme morjenstamassa Ho Chi Minhin maallisia jäännöksiä. Tämä Pohjois-Vietnamin presidentin yli 40 v sitten balsamoitu tomumaja sijaitsee asialle pystytetyssä mausoleumissa Hanoissa. Mausoleumissa sisällä ei saa ottaa ollenkaan kuvia, joten raadosta ei niitä teillekään näyttää nyt ole. Ho-setä itse olisi tosin halunnut tulla tuhkatuksi, mutta sitä iloa hänelle ei suotu.

Hanoilaiset museot on muutenkin aikalailla hanurista, koska niissä on todella vähän englanniksi käännettyä tekstiä. Vähätkin tekstit on aikalailla täkäläisittäin värittyneitä, tai ehkä me ollaan vaan liian tottuneita neutraalisti kirjoitettuihin historiateksteihin. Ensimmäistä kertaa täällä kuulin puhuttavan japanilaisista fasisteista, mutta kaipa se termi on ihan paikkansa pitävä tältä kantilta katsottuna. Vallankumousmuseossa ei jaettu tietoa Vietnamin vallankumouksen kulusta meille kapitalistisioille, vaan esiteltiin huone toisensa jäljeen tärkeiden tovereiden tavaroita. Esimerkiksi toveri sen-ja-sen riisikuppi, josta tämä jalo toveri oli syönyt mätää riisiä kolonialisti-ranskisten mielipidevankina. Vankilamuseossa puolestaan meille vakuutettiin kuinka hyvin siellä kohdeltiin “Vietnamin kansan ja armeijan” alas ampumia imperialisti-amerikkalaislentäjiä. jepjep.

Hanoissa on jostain kumman syystä päätetty rakentaa pirun kapeita taloja. Parhaimmillaan talot on 2m leveitä ja 30m syviä. Molemmat hotellimmekin täällä ovat olleet nelisen metriä leveitä 6-kerroksisia pytinkejä, joissa on 2 huonetta per kerros. Meidät on tietenkin aina majoitettu kuudenteen, jonne ilman lisähappea kiipeäminen päivittäin pari kertaa on kova urakka.

Kapia talo

Vietnamilaiset on kovia poikia keittämään kahvia. Täältä saakin monenlaista eri laatua sumppia. Kaikki ovat olleet tähän mennessä erinomaisia. Tänään käytiin torilta ostamassa 500g erikoiskahvien aatelia, eli näätäkahvia. Kahvi valmistetaan niin, että kahvipensaan marjat syötetään vietnamilaisille näädille, jotka kakkivat ne sitten ulos. Tämän jälkeen marjat toivottavasti pestään, paahdetaan ja jauhetaan kaffiksi. Tervetuloa meille vaan kahville sittenniin…

Kaffia

Vaikka Thaimaa, Kambodza ja Vietnam ovat kaikki erittäin mukavia maita ja täällä on ollut kovinkin leppoisaa matkustella, on ihan kiva mennä Hong Kongiin, jossa on puhdasta ja kaduilla voi kävellä suoraan jopa 10 m ilman, että joku ajaa mopolla suoraan kintuille. Toivottavasti… Kaikki paikat, poislukien Phnom Penh, ovat olleet kyllä käymisen arvoisia.

Viimeisenä päivänä Hoi Anissa nähtiin seuraavaa:

Minä ja 1/4 minusta mummu

Vietnamilainen kessimies

3dl tiramisu, joka oli sikahyvää

Hanoista varattiin hotla, jota 82% tripadvisor.comiin kirjoittaneista arvioijista suositteli. Paikka oli muuten ihan ok, mutta nekään ei osanneet paistaa munia, 6. kerroksen huoneemme suihkusta ei tullut vettä ja lentokenttähaku ei koskaan saapunut. Huone oli kuitenkin siisti ja sijainti hyvä, aivan LePubin vieressä.

Hanoissa liikenne on melkosen kaoottista, jopa verrattuna Bangkokiin. Tien ylitys tuntuu silloin tällöin aika jännältä, kun mopoja tulee joka suunnasta suoraan kohti. Jotenkin ne kuitenkin yleensä onnistuvat väistämään. Ao videosta käy ilmi sunnuntai-iltainen tienylitys. Ja sunnuntaina liikenne on rauhallista.

Maanantai ja tiistai vietettiin romanttisella superior exclusive special price just for you sir -risteilyllä Ha Long Baylla. Ilma oli harmillisen harmaa, mikä hieman latisti huikeita maisemia. Laiva oli lastattu 14 turistilla. Matkaseura sattui olemaan oikein mukavaa ja risteily oli kokonaisuudessaan varsin miellyttävä kokemus. Ha Long Bay on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Ha Long bay

Blogia mahdollisesti seuraaville vanhemmalle ja nuoremmalle sähköinssille tulee nyt tulikuuma vinkki laivan vessasta: Valokatkaisijan voi aivan hyvin korvata kuorimalla 5 cm pätkä johdosta. Kun valot halutaan päälle, kieritetään vaan päät yhteen. Helppoa ja halpaa!

Kytkennnät

Nyt suunnitelmissa on viettää aikaa perjantaihin asti Hanoissa, käydä moikkaamassa balsamoitua Ho-setää mausoleumissaan ja tsekata muutamat muutkin museot. Perjantaina sitten suunta kohti Hong Kongia.

Ja loppuun: muista hanoi!

Otsikon mukaisia lausahduksia on tällä reissulla kuulunut ihan tarpeeksi. Meikäläistä on herroiteltu ja Ellua rouviteltu varmasti enemmän kuin tähän astisen elämämme aikana yhteensä. Täytyis varmaan joku päivä yrittää laskea sekin, että kuinka monta kertaa pitää sanoa no thanks. Olemme harkinneet jo vakavasti sellaisen no thanks -kyltin mukaan ottamista.

Hoi an by night

Hoi An on Vietnamilainen pikkukaupunki lähes Etelä-Kiinan meren rannalla 30 km etelään Da Nangista. Kaupungin erikoisuutena on yli 300 räätäliä, jotka tekevät mittatilausvaatteita turreille pilkkahintaan. Täältä löytyy isoja monen työntekijän räätälifirmoja ja pieniä yhden naisen putiikkeja joka lähtöön. Uskollisina turisteina mekin tilasimme mittatilauspuvut. Meikäläisen MyNa -nimisestä räätäliliikkeestä tilattu liivipuku paitoineen roikkuu jo pukupussissa hotellihuoneessa ja Ellun kolttu on viimesiä silauksia vaille valmis.

Cua Dain ranta

Hoi An on vaikuttanut muutenkin oikein kivalta kaupungilta. Kahtena päivänä olemme vuokranneet fillarit ja ajelleet rannalle n. 5 km päähän istuskelemaan. Nytkin istun parhaillaan rantatuolissa n. 30m vesirajasta.

Fillarointia

Ja tässä vielä upee gpsloki meidän keskiviikon pyöräilystä.

Vietnamilaiset ovat aika erilaista sakkia kun thaimaalaiset tai kambodzalaiset. Palvelu on täällä hieman neuvostoliittolaisempaa kuin muualla, vaikkakin kaupustelijat ovat tasan yhtä ahkeria kun muuallakin.

Hotellihuoneemme täällä on kovin mielenkiintoinen loukko. Hotelli itsessään on hienon oloinen ja iso, mutta ainakin meidän huoneen kylppärin katossa kasvaa karvaa ja aamuisin kun yläkerran naapuri käy suihkussa katosta tulee vesi läpi.

Kylppärin katto

Meidänkään huoneessa ei kylppärissä ole lattiakaivo kuin suihkun kohdalla ja kaatoja ei ollenkaan. Home haisee huoneessa vahvasti nokkaan.

Tänään on uudenvuodenaatto ja sitä mennää varmaan juhlistamaan tonne vanhankaupungin kaduille, jossa on jonkinlainen tanssispektaakkeli tiedossa. Vietnamilaista tanhua! Huomenna suunta on kohti Hanoita ja Halong bayta.

Paikallisesta epäenglannista näyte: “We glad to be your served!” Tämä oli siis hotellimme uudenvuoden gaalaillalliskutsusta.

Ensikosketus Kambodzaan oli turistiviisumin haku. Lentokoneessa ensin täytettiin tosi monta erilaista lippusta, joihin kaikkiin oli tärkeintä saada syntymäpaikka, syntymäaika ja allekirjoitus. Lappuset ojennettiin vuoretellen erilaisilla tiskeillä päivystäville setärykelmille (=setiä aina tuplamäärä suhteessa turisteihin). Viisumiin tarvitaan passikuva, jonka voi vaihtoehtoisesti korvata kahdella George Washintonin lärvillä, joiden yhteydessä on teksti in god we trust. Lahjontaako? En usko…

Phnom Penhissä viivyttiin vain yksi yö. Aamulla astuttiin Siem Reapiin vievään Mekong Expressin limusiinibussiin, joka ei paljon häviä Koiviston auton 90-luvun busseille Lahdessa. Ilmastointi ja pasteijatarjoilu teki 6 tunnin matkasta kuitenkin varsin siedettävän.

Joulupäivänä kiipeiltiin 9 tuntia ylös ja alas Angkor Watin ja muiden temppelien raunioita.

Raskasta...

Päivä oli varsin kuuma, pölyinen ja uuvuttava. Viimeiseltä temppeliltä palatessamme taisimme näyttääkin jo kohtuullisen uupuneilta, koska tuk-tuk -kuskimme pyöritteli päätään ja tarjosi auliisti vettä. Temppelit ovat kyllä kovin vaikuttava nähtävyys, vaikkakin näin kävellen niissä käydessä ei pysty oikein tajuamaan kuinka isosta kompleksista on kyse. Pelkästään Angkor Wat (tarkoittaa khmerin kielellä “kaupunki joka on temppeli”), on kooltaan yli 200 hehtaaria. Ja tämän lisäksi temppeleitä on aika paljon…

Puu temppelissä

Siirtomaa-aikana ranskalaiset arkeologit jättivät Ta Prohmin 1100-luvun puoliväliissä rakennetun buddhalaistemppelin löytöhetken kuosiin. Ta prohmin sanotaan olevan puiden valtakunnan kiistaton pääkaupunki. Jättiläimäiset viikuna-, banyan- ja kapok-puiden juuret levittäytyvät edelleen seinien ja muurien ylle. Täällä pystyy kuvittelemaan, miltä Angkor näytti 1860-luvulla, kun ranskikset “löysivät” sen.

Tapaninpäivä pyhitettiin pitkään nukkumiselle. Herättiin suoraan lounaalle ja loppuiltapäivä haahuitiin hitaasti ympäri Siem Reapia. Auringonlaskuksi otettiin taas tuk-tuk temppeleille. Tuk-tukin vuokraaminen täällä on naurettavan halpaa. Koko päivän vuokra oli 13$ ja illan 15 km reissu temppeleille maksoi 5$. Sunnuntaiaamuna mennään tsiigailemaan auringonnousua temppeleille ja startti on 0500.

Dorkan näköstä jengiä

Tapaninpäivän iltaa vietettiin ensin syömällä hyvin ja sen jälkeen istuskeltiin oluella baarissa nimeltä Angkor What? Ellu tosin harrasti pääasiassa malariantorjuntaa GT:lla.

Angkor What?

Paikallisten epäenglanti on paljon vähäisempää kuin Thaimaassa, mutta suosikkini oli tänään tuolta kaupungilta löytynyt ilmainen FiWi. Epätietoisille tiedoksi, että oikeasti pitäisi olla WiFi, elikkäs langaton intterveppi.

Jaa mikä?

Toinen silmäänpistävä seikka koko reissulla on ollut kaikenlaisten virallisten ja epävirallisten setien ja tätien määrä jokapaikassa. Esimerkiksi ravintolassa meitä saattaa palvella 3 tarjoilijaa yhtäaikaa, Kambodzan viisumiviranomaisia oli 19 kun hakijoita oli tiskin edessä ehkä maksimissaan sata. Uskomatonta toimintaa, mutta kun henkilötyöpäivä ei paljoa maksa, niin mikäs siinä…

Maanantaiaamuna suunta on kohti Vietnamia. Tilanne on nyt se, että puolet reissusta alkaa olla takana…

Tähän loppuun vielä videonpätkä, jonka Ellu kuvasi kännykällään Lumphinin nyrkkeilystadionilla. Laatu on heikko, mutta ehkä siitä vähän meininkiä saa irti.

Phuketin pari viimeistä päivää olivat toiminnantäyteisiä. Lauantaiaamuna edellisessä kirjoituksessa esiintyneet tytöt tulivat hakemaan meidät 5 tähden Absolute Sea Pearl -hotelliin Patong beachilla. Siellä meidät otti hoteisiinsa hikoileva, tärisevä ja erittäin selvästi krapulainen ex-rakennusmies Juhani Keravalta. Juhani piti meille 2,5 h:n turinat, eli pääasiassa puhalteli ja hikoili. Koko homma olisi saatu läpi 1,5 h:ssa, mutta krapulainen isäntämme oli vähän hitaalla. Kyseessä oli jälleen kerran lomaosake-esittely, johon he eivät saaneet meitä koukutettua. Palkkioksi saimme Phi Phi -saaren risteilyn ja viikon ilmaisen majoittumisen joko Phuketin, Samuin tai Pattayan Absolute-hotellissa. Lomaviikon ehdot ovat kyllä sen verran naurettavat, että saa nähdä miten sen kanssa käy. Kuitenkin parhaassa tapauksessa saadaan lentojen hinnalla ensi vuonna viikon loma jossain näistä kohteista, tuskin kuitenkaan Pattayalle mennään.

Lauantaina vuokrattiin lisäksi auto, jolla käytiin tsiigailemassa vähän Phuketin muita rantoja. Vasemman puoleinen liikenne tuotti alkuun hieman päänvaivaa, mutta kun oli tarkkana, niin siitäkin selvittiin ilman kolhuja tai vammoja.

Seuraavan päivän Phi Phi -retki oli mahtava. Lähtö oli aikaisin aamulla isohkolla venheellä Phuketin kaupungin satamasta. Perillä käytiin tsiigaamassa pienempää Phi Phi -saarta, jossa on kaiketi kuvattu the Beach -merkkinen lefa. Saari oli komia kun mikä, jyrkkää kalliota ja valkoista hiekkarantaa vierekkäin. Retkellä päästiin myös snorklailemaan mereen, jossa uiskenteli kaloja paljohkosti. Kalat uivat niin läheltä, että niihin ylettyi koskemaan. Kaiken kaikkiaan erittäin mukava retki.

Phi Phin rantaa

Maanantaina meillä olikin paluu Bangkokiin pariksi päiväksi. Hotelli otettiin tällä kertaa “paremmalta” puolelta kaupunkia. Eli keskeltä pilvenpiirtäjiä. Kaupunki oli kovin erilainen tältä kantilta katsottuna. Kävimme pariin otteeseen drinkeillä pilvenpiirtäjie huipulla. Tulipahan juotua elämäni parhaat ja ehkä kalleimmat Mojitot.

Näkymät kattoterassilta

Lumphinin thai-boxing stadionilla oli meininki kuin moukarihäkissä. Ostimme liput kakkosluokan karsinaan, jossa oli pääasiassa paikallisia. Meno oli vedonlyöjien keskuudessa välillä aika infernaalinen. Kehässäkin meno yltyi välillä aika veriseksi.

Verissä päin

Toi veri tossa kuvassa ei ole ton kaverin omaa, vaan vastustajan. Oikein hauska ilta kaikenkaikkiaan. Meininki oli aika paljon aidompaaa kun Chiang Main vastaavassa.

Monoa

Seuraava viikko vietetään varmaankin Kambodzassa, ensin päivä Phnom Penhissä, josta edetään Siem Reapiin ja Angkor Watiin. Tästä lisää tuonnempana.

Phuketissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, akselilla Hannu Hanhi – Aku Ankka. Aloitetaan niistä akuankoista:

Phuketin Patongissa on kauhea määrä auto/moottoripyörävuokraamoja, joiden palveluja on tänään yritetty käyttää hyväksi oikeen urakalla, lähinnä skootterimallisten kevytmoottoripyörien suhteen. Kuten jotkut lukijoista saattavat tietää on allekirjoittaneella isohko pää ja kun olen yrittänyt sanoa vuokraamon sedille ja tädeille, että nyt tarvittais oikeesti semmosta ämpärin kokosta pottaa, ettei tule sakkolappuja, on vastauksena ollut useimmiten: “we have only one size”. Eräskin vuokraamoyrittäjä totesi, että “this is the largest helmet in Thailand”. Saatiinhan ainakin paikallisille naurun aihetta.

Tästä suivaantuneena olemme päättäneet huomenna vuokrata auton, saa nähdä miten vääränpuoleinen liikenne sujuu.

Toinen akuankkamainen juttu on se, että mies joka ei ikinä pala, on palanut. Mopoepisodin jälkeen vuokrattiin rantsusta oikeen rantatuolit ja mentiin pötköttämään ja meikäläisellä tais jäädä rasvaamatta noi polvet ja nilkat, koska ne punottaa vaffasti. Jos joku lukijoista muistaa vieä meidän häämatkablogin niin silloin tapahtui jotain vastaavanlaista… jännää puuhaa.

Varpaat hiekassa

Siirrytään sitten niihin hannuhanhiin, ettei mee ihan valittamiseks.

Moponetsimisreissulla meitä nykäisi hihasta kaksi parikymppistä suomalaiskimulia, jotka kertoivat mainostavansa jotain uutta 5-tähden hotelliketjua ympäri Patongia. Tyttöjen hommana on jaella semmosia raaputusarpoja ohikulkeville turreille ja jos ne jotain siitä arvasta voittaa, on voitto (T-paita tai viskipullo yleensä) mahdollista lunastaa menemällä kuuntelemaan 90 min turinat sinne hotellille. Joku kupongin raaputtanut venäläinen oli onnistunut saamaan siitä päävoiton, mutta ei ollut ymmärtänyt enklantia sitä vertaa, että olisi lähtenyt tyttöjen mukaan lunastamaan voittoaan. Niinpä me satuimme paikalle, ja nämä tybyt tarjosivat päävoittokuponkia meille. Huomenna meillä on siis suunta tuohon 5 tähden hotlaan kuuntelemaan 90 min turinat ja sen jälkeen näemme olemmeko voittaneet läppärin, kameran, 1000$ rahhoo, viikon luksusristeilyn vai kenties viikon loman 4 hengelle tuossa hotellissa. Kaiken lisäksi saimme jo ilmaiset liput phi phi -saaren risteilylle sunnuntaiksi.

Toinen hh-tyyppinen juttu on tämä meidän nykyinen asumuksemme, eli hotelli Kris. Varasimme sen asiarooms.com:sta, jossa tämä oli tarjolla aivan törkeellä alennuksella. Saavuttuamme tänne, meille selvisi, että lafka on vasta avattu ja avajaiset ovat samana päivänä. Meidätkin hotellin asukkaina kutsuttiin avajaiskokkareihin, jotka oli pääasiassa tarkoitettu ilmeisesti matkatoimistoväelle. No mehän sitten syötiin ja juotiin ilmaiseksi varsin tukevasti. Arton neuvoa siitä, että mun olisi pitänyt näyttää näille kuinka suomalainen juo ilmaista viinaa, en kuitenkaan toteuttanut.

Niin, kuumakin on. Mittari huitelee jossain 30-35 asteessa yötä päivää ja kosteudessakin löytyy. Onneksi tuuli vilvottelee.

Patong Beach