Keskiviikkoaamuna käytiin hakemassa Kilpishallista viimeiset elintarvikkeet, luontokeskuksesta kalastuslupa ja tempastiin rinkat selkään ja lähdettiin kipuamaan ensimmäistä 10%:n nousua Kilpisjärven luontokeskuksen parkkipaikalta kohti erämaata. Eka pätkä vedettiin pitkin kalottireittiä, jossa vastaantulijoita oli muutama. Ihmettelin varmaan km:n kävelyn jälkeen kun joku idiootti oli heitellyt tyhjän kaljatölkin maahan. Astuin tölkin päälle ja huomasin, että se olikin täysi. Nappasin sen mukaan ja vetelin ekalla tauolla huiviin, hyvvee oli.
Ekana päivänä meitä jo iski vasten kasvoja karu totuus siitä millasta on raahata hieman ylipainoisia rinkkoja (loppupaino meikäläisellä 26 kg, E:lla 18 kg) 30 asteen helteessä. Juomataukoja oli pakko pitää puolen tunnin välein, joten reitin piti mennä melko lähellä puroja ja tunturijärviä / lampia.
Ekana päivänä etenimme kartalta katsottuna n. 10 km. Toisen päivän urakan jälkeen kun päästiin Termisjärven autiotuvalle, päätimme että pidetään leiri tässä ja tehdään päiväretkiä tunturiin. Meikäläisen kalastusintoa laski aika radikaalisti se, että joet, purot ja järvet kärsivät akuutista veden puutteesta, koska oli ollut niin pitkään kuivaa. Niinpä kaikki hyvät tammukkapurot ja vähän isommatkin harrinkalastusjoet olivat niin kuivia, ettei niitä paljoa huvittanut kalastaa.
Vietimme siis Termisjärven autiotuvan pihamaalla 2 päivää teltassa yöpyen.
Termisjärvestä sain ekana iltana yhden alamittaisen harjuksen, jonka kuitenkin päästin takaisin vesiin kasvamaan. Eräs mökillä yöpynyt seurue sai yli 2:n kilon siian kys järvestä.
Perjantaipäivänä kiipesimme Salmikurua myöten Salmijärvelle päiväretkivarustein. Eräät kanssavaeltajat varoittelivat meitä Salmikurusta, että siellä ei ole minkäänlaista polkua ja pelkästään koirankopin kokoista kiveä. Varoitus piti paikkansa, kiipesimme kuitenkin kurun läpi ja tunturin yli Salmijärvelle, kiipeäminen kesti yli 2 h.
Tämän järven piti olla Raudunpyytäjän mekka, mutta veden lämpötila oli noussut niinkin lähelle kahtakymmentä, että Raudutkin olivat sukeltaneet semmoisiin syvyyksiin, mihin virvelillä ja lipalla ei päässyt. Yhden 15 cm raudun sain Lottooni kiinni, sekin kuitenkin pääsi irti ja jatkaa uintiaan järvessä.
Takaisin emme menneet kurua myöten vaan tyynesti tunturin yli kiiveten, paluumatka kesti puolet menomatkasta, eli tunnin. Ajatuksissamme oli olla vielä yksi yö Termisjärvellä ja painella sitten takaisin Kilpisjärvelle paremmille kalastusvesille. Päätimme kuitenkin pe iltana pakata jo kamat ja kävellä illalla niin myöhään kuin jaksaisimme, näin saisi kävellä hieman inhimillisemmissä lämpötiloissa. Kävelimmekin vielä pe iltana 2:n tunnin matkan Termisjärveltä Kilpikselle päin. Lauantaiaamuna heräsimme polun vierestä, laitoimme kamat kasaan vetäisimme parit energiapatukat naamaan ja jatkoimme kävelyä. Saavuimme Kilpisjärvelle joskus 15 maissa ja varasimme saman tien mökin ja saunan. Illalla saunan jälkeen E heitti minut vielä Könkämäenon varteen hakemaan sitä kalaa, joka oli jäänyt saamatta. Peerakoski osoittautuikin oivalliseksi, reilun tunnin aikana sain 6 alamittaista taimenta ja sitten jysähti. Allaoleva n. 47 cm (arvio) 1,22 kg (punnittu) harjus nappasi lippaan kiinni. Seuraavana aamuna ruokavalio oli aika harripainotteinen.
Aamulla otimme suunnaksi Kemijärven, jossa vietimme E:n työkaverin äidin mökillä 3 päivää. Kävimme tarkastelemassa hieman erilaista lappia kun käsivarressa. Meitä emännöineille ja isännöineille E;n työkaverin sukulaisille suurkiitos mahtavista puitteista, jotka he meille tarjosivat. Luontoakin käytiin ihailemassa Auttikönkäällä ja Juuvaaran päällä, meikämandoliino pääsi kerran myös uistelemaankin Juujärvelle, mitään ei tosin tullut.
Auttikönkään näkötornin huipulla tunnustin rakkauteni vandalismin keinoin.
Lopputuloksena reissusta voi sanoa sen, että aivan helevetin kuuma. Käsivarressa E:n rinkassa roikkunut lämpömittari näytti varjossakin useasti yli 28 asteen lukemia, muutaman kerran päästiin 30:eenkin. Uimassakin käytiin tunturissa muutamaan kertaan koska oli yksinkertaisesti pakko, muuten olisi alkanut haisemaan liian ihmiseltä. Tosin vesien lämpötilatkaan ei paljoa 20 asteesta jääneet. Varustus oli totaalisen väärä, meillä kummallakaan ei ollut tarpeeksi viileitä vaatteita, lämpimiä kyllä oli. Eräs Salmijärvellä tapaamamme vaeltajakonkari totesikin, että kesävaellus on vaikein laji, koska silloin ei voi koskaan tietää sataako erämaassa lunta vai onko 30 lämmintä. Muina vuodenaikoina ennustaminen on erittäin paljon helpompaa.
