Reissublogi

Hong Kongin suosituin penkkiurheilu on laukkakisat. Kisoja järjestetään ainakin kahdesti viikossa ainakin kahdessa eri paikassa. Lauantaipäivän vietimme seuraten tätä suurta kansanhuvia. Täkäläisiin laukkakisoihin, kuten muihinkaan hevostelukisoihinhan on ihan turha lähteä, jos ei ole valmis lyömään vetoa.

Hepot

Kolmeen pekkaan törsäsimme heti ensimmäiseen kolmeen lähtöön 100 hkd. Meikäläinenhän on tietenkin sen verran kova hevosnaama, että kahdesta ensimmäisestä lähdöstä onnistuin tekemään tiliä yli sadan HK-dollarin verran. Ellu voitti vielä viimeisessä lähdössä saman verran, joten pääsimme reilusti plussalle. Mata nieli vedonlyöntitappionsa kuin nainen. Mukavaa oli ja kaiken lisäksi päivä sattui olemaan lämmin ja aurinkoinen.

Voittajien on helppo hymyillä

Reissumme sai arvoisensa päätöksen AsiaWorld Arenalla, jossa esiintyi lauantai-iltana Green Day. Sedät vetivät n. 2,5 h huikean keikan, josta ei hittejä uupunut. Vihreän levyn, American Idiotin ja uusimman pitkäsoiton kappaleista tuli varsin kattava otos, eikä Billie Joe unohtanut yleisön laulatustakaan.

Lupasin edellisessä postauksessa yhteenvetoa koko reissun tiimoilta ja nyt sitä sitten tulee tämmösen paras/huonoin-listan merkeissä. Huonoja juttuja on tosin vähän, mikä ei ole huono juttu.

Paras ruoka: Oishi-niminen ravintola Bangkokissa, jossa oli varmaan 100 ruokalajin japsi /aasiabuffet. Kertakaikkisen upea. Ei tosin halpa, mikä saattais persaukista vituttaa. Erittäin hyvää safkaa saatiin myös Chiang Maissa kokkikurssilla, mutta sitä ei kai lasketa ravintolaksi, koska ruoka tehtiin itse.

Huonoin ruoka: Ei varmaan tule yllätyksenä, mutta Macaon kananpää ja lima -yhdistelmä ei näitä travellereja sykäyttänyt. Ei tosin ollut halpa sekään.

Paras perinnekeittiö: Ehdottomasti Thaimaa, vaikka muissakin maissa yksittäisiä helmiä oli.

Paras perinneruoka: Kambodzalainen Amok-curry, josta sai kana-, kala- ja tofuversiota.

Paras hotelli: Kris spa Phuketissa. Tosin meillä kävi ihan satumainen säkä sen kanssa, kun saatiin se roimaan alehintaan.

Paras hotelli hinta- ja laatusuhteeltaani: Kambodzan Siem Reapin Hotel89. USD 10/ 2hh hintaan kuului lentokenttäkuskaukset, aamiaiset ja vielä läksiäislahjaksi huivi per nenä.

Paras penkkiurheilutapahtuma: Hong Kongin laukkakisat, koska siellä uskalsi lyödä vetoa. Bangkokin turpaanvetokisoissa oli tosi kivaa, mutta siellä ei vedonlyöntihommaan uskaltanut ruveta, koska systeemi vaikutti kohtuullisen sekavalta.

Paras ranta: Vietnamin Hoi Anin vieressä on 30 km pitkä paratiisinomainen hiekkaranta aina Da Nangiin asti. Tästä rannasta tykkäsimme reilusti enemmän kun Phuketin täysistä rannoista.

Paras ilmasto: Tähän reissuun parhaimmat kelit sattui ehdottomasti Chiang Maihin tai Hoi Aniin. Näiden kahden välillä on kyllä vaikea päättää. Kummassakaan ei ollut liian kuuma eikä kylmä.

Huonoin ilmasto: Hanoi. Vettä satoi useampana päivänä, eikä kaupungissa ole paljoa sisätekemistä. Ekaa kertaa tarvittiin huoneessa lämmitystä.

Paras nähtävyys: Luulenpa että tämän tittelin vie Angkor Wat, oli se sen verran vaikuttava. En tiedä olisiko tämä kallistunut Ha Long Bayhin, jos ilma siellä olisi ollut parempi. Yleisesti reissu meni kyllä “kirkot ulkoa, kapakat sisältä” -mentaliteetilla. Jostain syystä noi eurooppalaiset pyhätöt on mielenkiintosempia tsiigailla, kuin temppelit, joissa on 10000 samanlaista buddhan kuvaa tahi patsasta.

Huonoin nähtävyys: Vietnamilaiset museot. Tästä on kaiketi tilitetty tarpeeksi ho-setä-postauksessa

Paras epäenglanti: “Please do not throw your sanitary and tissue in W.C. Will be taken out by chamber-maid”. Minen ymmärrä tätä vieläkään.

Paras katumyyntikulttuuri: Hong Kong,. Siellä kaupustelijat ei tarttuneet hihaan kiinni, huutaneet murtaen terveterve ja uskoivat kerrasta tai siitä kun ne totaalisesti ignoorasi. Taksitouhu on myös niin säännösteltyä HK:ssa, että taksien kanssa ei ollut mitään ongelmaa.

Huonoin katumyyntikulttuuri: Hoi An. Sikäläiset myyjät ja varsinkaan kyytiä tarjoavat mopoilijat tai taksikuskit eivät millään meinanneet uskoa, että meitä ei vaan yksinkertasesti nyt kiinnosta. Pari kertaa niille piti kertoa asioiden tola hieman tarkemmin ja kovemmalla äänellä, ennen kuin järki meni päähän. Rannalla kaupustelijat saatto jäädä vartiksi istuskelemaan laverin jalkopäähän tyrkyttämään rihkamaansa… Kai se vaivaannuttava väsytystaktiikka sitten toimii, kun turistit ostaa ihan vaan päästäkseen eroon pliis-pliis-juubai-pliis -ruinaajista.

Paras raato: Ho-setä.

Paras määrä rottia: Chiang Mai. Siellä niitä pörräs ihan kiitettävästi joka paikassa. Tosin Hoi Anissa nähtiin eräässä ihan siistissä ravintolassa kolme kertaa kyseinen söötti jyrsijä. Ellu huomautti tarjoilijalle, että teillä muuten on rottia täällä ravitsemusliikkeessänne. Tähän tarjoilijan vastaus oli iloinen ” yes”. Meikämandoliinon elämän eka torakkahavainto tapahtui myös Chiang Maissa, nyrkkeilysalin ovella. Isoja ötököitä…

Parasta koko reissulla: Lämpö, uudet mestat, hedelmät (miks Suomeen ei saada esim kypsiä ananaksia?!?), loma.

Parasta kotona: Ruisleipä, oma sänky, oma tyyny, keskuslämmitys, tasaisella paineella ja lämmöllä kasteleva suihku, HelloMisterien puute, lentokenttäkyyti (Kiitos Toivoselle ja VPäälle). Muutenkin on kyllä tosi kiva palata kotiin. Tosin meillä alkaa nyt hetimiten kauhia pakkaus muuttoa varten.

Alkuun muutama selventävä kuva edelliseen kananpää ja lima -tilitykseen:

Harmaa Lima

Kanan pää

Tiistaina päätimme tutustua paikalliseen huvipuisto-eläinpuistoon nimeltänsä Ocean Park. Puisto on rakennettu Hong Kongin saaren eteläpäähän kohtuullisen mäkiseen maastoon. Niinpä puiston eläinosastosta mennään varsinaisen huvipuiston puolelle kabiini -tyyppisellä köysiradalla tai junalla. Huvipuisto itsessään oli ihan oukkelidoukkeli, paitsi että muutamat laitteet olivat kiinni. Pää alaspäin menevä vuoristorata oli makee. Ellu oli kuitenkin sen verran tisuposki, ettei siihen uskaltanut.

Eläinpuiston puolella oli pääasiassa kaloja yms vesieläimiä. Niistä esimerkkinä metrin mittainen salamanteri. Semmoisia eläimiä ei saisi olla olemassa, kohtuullisen pelottavan näkösiä nimittäin. Akvaario oli ihan vaikuttavan näköinen kapistus haineen ja kilpikonnineen. Hermot meinasi vaan mennä tungeksiviin kakaroihin, huonosti kasvatettuja…

Eläinpuistossa oli myös pandoja joka lähtöön ja sitten kiinalainen erikoisuus, eli kultakalahuone. Huoneessa oli aikamoisen näkösiä kultakaloja. Allaolevan kalan naama näytti siltä, että se olisi syttynyt tuleen ja joku olisi yrittänyt sammuttaa sitä ruuvimeisselillä.

Tautinen kala

Hong Kongin lisäksi tässä lähistöllä on toinenkin Kiinaan kuuluva itsehallintoalue, eli Macao. Sinne pääsee täältä näppärästi lautalla vähän reilussa tunnissa. Macaohan oli Portugalin hallinnoima alue yli 400 vuoden ajan, kunnes vuonna 1999 se palautettiin Kiinalle. Torstaipäivän vietimme Macaossa, josta voi lukea edellisestä postauksesta lisää. Siihen kuitenkin lisäyksenä sen verran, että illalla kävimme vielä maailman suurimmassa kasinossa nimeltänsä Venetian (tieto vuodelta 2007) häviämässä muutaman satasen edestä hong kongin dollareita hedelmäpeleihin. Kasino oli kyllä varsin hulppea näky, alla siitä muutama salakuva.

Venetian

pelureita

Hong Kongin saaren korkein kohta, the Peak, on kovin suosittu turistikohde. Sinne vie ytimestä 130 vuotta sitten brittien tekemä ratikka. Peakilta on oikein mukavat näkymät kaupungille etenkin auringon laskiessa.

Maisema peakilta

Huipulla myös tuulee.

semmosta...

Peakin ympäristö on ollut suosittua ja kallista asuinaluetta jo pitkään. Joskus kauan sitten britit halusivat rakennuttaa kesäasuntojaan sinne, koska vuorenrinteillä on kesäisin huomattavasti viileämpää kuin merenpinnan tasolla. Vieläkin rinteillä asustelee vissiin vain varakkaampaa väkeä, ainakin jos vastaantulevista autoista voi mitään päätellä. Jos taksit jätetään laskuista pois, suunnnilleen joka toinen auto, on s-mersu, 500 sarjan bmw, tai Porsche.

Tämäkin reissu alkaa uhkaavasti loppumaan. Lauantaina päivällä suunnitelmissa on mennä katsomaan laukkakisoja ja illalla edessä on Green Dayn keikka paikallisessa messukeskuksessa. Sunnuntaiaamuna Finnair sitten kuskaa meidät takaisin Helsinkiin. Yritän saada vielä yhteenvetopostauksen koko reissusta julki viimeistään kotoa.

Nyt seuraa vain lyhyt tilitys, varsinainen kuvitettu raportti tulee tuonnempana.

Jossain vaiheessa jokaista reissua sen on vaan tultava. Hetken, jolloin haluaisi lähteä jo kotiin. Meille se taisi koitaa tänään. Aamulla pakkasimme kamat reppuun 9 maissa ja otimme suunnan South China Ferryn lauttaterminaalia. Kyseisillä lautoilla pääsee Macaoon, joka on samantyyppinen itsehallintoalue kun toi HongKongkin. Puolen päivän jälkeen lautta rapsahti Macaoon ja aloimme etsiä ruokaravintolaa.

Kuten jotkut teistä lukijoista saattavat tietää, allekirjoittanut ja vaimonsa ovat pohjoisen pallonpuoliskon nälkäkiukuttelijat ry:n perustajajäseniä. Tunnin kiertelystä ei ilman riitaa selvitty ja muutaman melkein hengestään päässeen kyytiä tarjonneen kiinalaisen riksakuskin jälkeen vastaan oli tullut ainoastaan yksi ravintola. Sinne tunkeuduimme sisään. Paikka oli täynnä paikallisia, mikä vaikutti lupaavalta.

Tilasimme yli 300 annoksen menusta jotain kanajuttua, kasviksia ja paistettuja rapuja ja kasviksia. Tarjoilija kiikutti meille kuitenkin päineen, nahkoineen ja luineen keitetyn kanan, limaa ravuilla ja kasviksella sekä sitkeäksi keitettyä kiinankaalia. Mausteet kokki oli kokonaan unohtunut. Ensimmäisen kerran koko reissun aikana jätimme ruoat lähes koskemattomiksi, maksoimme yli 20 euron laskun ja talsimme ulos lafkasta.

Kahden tunnin lisäkiertelyn jälkeen jouduimme toteamaan reissun ensimmäisen tappion ja menemään mäkkiin. No nyt on maarut pullollaan quarterpaunderia jesjes…

Seuraavaksi mennään kasinolle pelaamaan kaikki dollarit. Siinäkin käy varmaan hiton hyvin.

Hong Kong on ainakin meikäläiselle ollut pitkään kovin mystillinen mesta. En ole siis tiennyt tästä paikasta juuri mitään. Niinpä kauheana yllätyksenä tuli se, että oikeastihan tämä on Kiinan kansantasavallan erityishallintoalue, johon kuuluu monta kaupunkia ja kylää. Iso-Britanniahan vuokraili tätä aluetta aina vuoteen 1997 asti, jolloin se palautettiin Kiinalle. Kuitenkin vuokrasopimuksen purkautuessa Hong Kongilaisille taattiin nykyinen kapitalistinen elämäntapa 50:ksi vuodeksi eteenpäin. Tämän hetkinen majapaikkamme sijaitsee Kowloonin kaupungissa, Hong Kongin saaren pohjoispuolella. Tästä pohjoiseen ovat uudet territoriot, jossa asuu pääosa Hong Kongilaisista. Itse saari ja tämä Kowloon ovat vissiinkin suurimmaksi osaksi työssäkäyntialueita.

Hong Kong

Verrattuna aikaisempiin käyntikohteisiimme, on Hong Kong todella siisti ja muistuttaa tosiaan enemmän jotain länsimaisempaa kaupunkia, kuin mikään aikaisemmista. Väkeä täällä on liikenteessä aivan tolkuton määrä ja jossain vaiheessa annoin itselleni kertoa, että tämä on maailman tiheiten asuttu paikka. Sitä kuvastaa hyvin se, että laitakaupungilla olevat kaupungin vuokratalot ovat vähintään 50-kerroksisia. Pikkasen eri meininki kun Jakomäen 5-kerroksiset elementtitalot. Tosin täkäläisten vuokratalojen julkisivut ovat kyllä huonommassa kunnossa kun jakomäkeläisten.

Ostoskadulla on paljolti jengiä

Hauska yksityiskohta täältä on myös se, että hyvätuloisemmilla täkäläisillä ja täällä työskentelevillä länkkäreillä on monilla vähintään yksi kotiapulainen, joka on palkattu tänne esim Filippiineiltä. Kotiapulaiset tekevät tyypillistä hongkongilaista työviikkoa, eli ainoa vapaapäivä on sunnuntai. Silloinkaan he eivät voi kuitenkaan kutsua ystäviään tai sukulaisiaan isäntäperheeseensä kyläilemään. Ratkaisuna tähän on se, että he kokoontuvat sankoin joukoin tonne ytimeen kaduille, puistoihin, siltojen alle yms. pelaamaan korttia ja juttelemaan keskenään. Sunnuntaina kävimme todistamassa tätä touhua tuolla Hong Kongin saarella ja se oli kyllä huvittavan näköistä.

Lauantaina käytiin pikkasen tutustumassa HK:n yöelämään ja mukavaa oli.

Sunnuntaina kävimme Ellun täällä asuvan opiskelukaverin kanssa tsiigaamassa maailman suurinta pronssista, istuvaa, ulkona olevaa buddhapatsasta Lantaun saarella. Ihan komia näky. Patsaan juurella on myös Buddhalaisluostari, jossa sai varsin maittavan kasvisaterian kohtuuhintaan.

Buddha

Paluumatka buddhalta tehtiin bussilla lauttaterminaalille, josta hurautettiin lautalla Hong Kongin saarelle. Bussista ihmettelimme sitä, miksi tienposkessa oli niin paljon lehmistä varoittavia kylttejä. Ellun opiskelukaveri valaisi meitä siitä, että luostarissa sijaitsi aiemmin meijeri, jonka toiminta siirrettiin jokin aika sitten manner-Kiinaan. Lehmiä ei kuitenkaan siirretty mihinkään vaan ne vapautettiin luontoon. Niinpä Lantaun saarella elää tällä hetkellä villi lehmäpopulaatio. Luonnonvarainen lehmä on vitsikäs ajatus…

Sumuiset vuoret

Kowloonin eteläisellä rannalla, josta alussa ollut kuvakin itse saaren valoista on otettu, sijaitsee Avenue of stars. Eli vähän samantyyppinen katu kaiketi kun Hollywoodissa, jossa on kaikenkarvaisten leffatähtien käsien kuvat painettuna betoniin. Täältä löytyi paikallisia staroja melkonen liuta. Löydettiin esim Jet Li ja Jackie Chan. Lisäksi siellä oli itse Bruce Leen patsas.

Leen Bruce

Maanantaina oli tarkoitus mennä Macaoon, mutta vettä tuli sen verran, että ei menty. Reissumme viimeisenä päivänä eli lauantaina täkäläisessä messukeskuksessa esiintyy Green Day. Saatiin liput piippuhyllyltä, mutta ei se mitn. Ihanata…

Torstaina, viimeisenä kokonaisena päivänä Vietnamissa, kävimme morjenstamassa Ho Chi Minhin maallisia jäännöksiä. Tämä Pohjois-Vietnamin presidentin yli 40 v sitten balsamoitu tomumaja sijaitsee asialle pystytetyssä mausoleumissa Hanoissa. Mausoleumissa sisällä ei saa ottaa ollenkaan kuvia, joten raadosta ei niitä teillekään näyttää nyt ole. Ho-setä itse olisi tosin halunnut tulla tuhkatuksi, mutta sitä iloa hänelle ei suotu.

Hanoilaiset museot on muutenkin aikalailla hanurista, koska niissä on todella vähän englanniksi käännettyä tekstiä. Vähätkin tekstit on aikalailla täkäläisittäin värittyneitä, tai ehkä me ollaan vaan liian tottuneita neutraalisti kirjoitettuihin historiateksteihin. Ensimmäistä kertaa täällä kuulin puhuttavan japanilaisista fasisteista, mutta kaipa se termi on ihan paikkansa pitävä tältä kantilta katsottuna. Vallankumousmuseossa ei jaettu tietoa Vietnamin vallankumouksen kulusta meille kapitalistisioille, vaan esiteltiin huone toisensa jäljeen tärkeiden tovereiden tavaroita. Esimerkiksi toveri sen-ja-sen riisikuppi, josta tämä jalo toveri oli syönyt mätää riisiä kolonialisti-ranskisten mielipidevankina. Vankilamuseossa puolestaan meille vakuutettiin kuinka hyvin siellä kohdeltiin “Vietnamin kansan ja armeijan” alas ampumia imperialisti-amerikkalaislentäjiä. jepjep.

Hanoissa on jostain kumman syystä päätetty rakentaa pirun kapeita taloja. Parhaimmillaan talot on 2m leveitä ja 30m syviä. Molemmat hotellimmekin täällä ovat olleet nelisen metriä leveitä 6-kerroksisia pytinkejä, joissa on 2 huonetta per kerros. Meidät on tietenkin aina majoitettu kuudenteen, jonne ilman lisähappea kiipeäminen päivittäin pari kertaa on kova urakka.

Kapia talo

Vietnamilaiset on kovia poikia keittämään kahvia. Täältä saakin monenlaista eri laatua sumppia. Kaikki ovat olleet tähän mennessä erinomaisia. Tänään käytiin torilta ostamassa 500g erikoiskahvien aatelia, eli näätäkahvia. Kahvi valmistetaan niin, että kahvipensaan marjat syötetään vietnamilaisille näädille, jotka kakkivat ne sitten ulos. Tämän jälkeen marjat toivottavasti pestään, paahdetaan ja jauhetaan kaffiksi. Tervetuloa meille vaan kahville sittenniin…

Kaffia

Vaikka Thaimaa, Kambodza ja Vietnam ovat kaikki erittäin mukavia maita ja täällä on ollut kovinkin leppoisaa matkustella, on ihan kiva mennä Hong Kongiin, jossa on puhdasta ja kaduilla voi kävellä suoraan jopa 10 m ilman, että joku ajaa mopolla suoraan kintuille. Toivottavasti… Kaikki paikat, poislukien Phnom Penh, ovat olleet kyllä käymisen arvoisia.