Torstai aamupäivälle oli varattu Saanan valloitus ja se me pojat tehtiinkin. Maisemat mäen päältä olivat erittäin upeat ja kiipeämismatka oli aika miehekäs.

Huipulla oli myös lunta paikkapaikoin

Ja mun mielestä on tosi kiva tietää, että Tommikin viihtyy tosilapissa

Saananreissullakin käytiin tsekkaamassa yksi geokätkö, joka sijaitsee Norjan ja Suomen rajalla. Jännää. Kätköilyn jälkeen käytiin taas Kilpishotellissa syömässä ja ajeltiin takaisin mäökille. Siellä allkoi tappiomielialat hiipimään mieliimme ja päätimme lähteä vielä yötä vasten ajelemaan kotia kohti. Startti tapahtui joskus 19.30 maissa ja kotosalla oltiin jo kahdeksan jälkeen aamulla.

Yhteenvetona reissusta voi sanoa sen, että kalaahan ei perkele oikeen tullut. Sitä kyllä yritettiin. Ensi kerralla parempi tsägä.

Seuraavaa täytettä tähän blogiin saattaapi tulla marraskuisesta Lontooseen suuntautuvasta pitkän vklopun jalkapallimatkasta, saas nährä.

Perholla ei eilen kalastaa oikein voinut,koska tuuli oli todella kova, lisäksi vettä satoi koko iltapäivän ja illan. Illalla mökille hiippaili kohtuullisen uitetun näköisiä jätkiä.

Tän hetken fiilis on siis semmonen, että syöntiaika on todella lyhyt ja se tuntuu osuvan aina tonne klo 18 tuntumaan. Lisäksi viehepuolella siniset lotot ja niiden kopiot on kovia. Tälle päivälle ja loppuviikolle, jopa niinkin huikea palvelu kuin nappikeli.com, lupaa superkeliä…

Tiistai-iltana pidettiin myös poikien kesken pienet lettukestit. Tarjolla oli sekä suolaisia, että makeita lettuja. Kilpisjärven kauppatätikin alkoi vittuilemaan meidän lettujauho-ostoksista. Haiskahti vissiin homolle…

Lauantaiaamuna tullessa kakkosauto, eli Antin golffi, ajautui kiville. Rytäkässä siitä hajosi jotain, eikä kierroksia oikein pysty nostamaan kuulemma yli 3500:n. Karesuvannosta löytyi onneksi joku autokorjaajan tapainen, jonne Antti ja Mikko juuri äsken lähtivät. Tilannehan on sinänsä akuutti, että kyseinen kaksikko on lähtemässä jo tänään kotia kohti. Tuomo ja meikämandoliino jäädään vielä nyhtämään kaloja loppuviikoksi.

Tänään aamulla käytiin Tuomon kanssa karesuvannossa ruottin puolella tankkaamassa ja samalla kerättiin geokätkö rajan ylittävältä sillalta. Kohta taas kalaan.

Viitasaaren stopin aikana Antti ja Mikko onnistuivat painamaan meidän ohi. Seuraava stoppi olikin sitten aamuneljän aikaan Oulussa, jossa yhytettiin kakkosauto. Siitä eteenpäin laskettiin sitten peräkanaa. Muoniossa käytiin kaupassa, sekä Muonion ja Karesuvannon välissä käytiin kaffilassa, jossa neljän miehen munkki+kahvi-annokset maksoi yhteensä 2€. Puolen päivän aikaan päästiin perille ja mentin melkeinpä suorin vartaloin tirsoille, koko yön ajaminen otti sen verran voimille.

Iltapäivällä onnistuttiin kuitenkin vielä kalastamaan jotain nimetöntä koskea. Kaikilla muilla paitsi allekirjoittaneella oli kala kiinni. Illalla käytiin vielä saunassa, jonka jälkeen unta ei kauaa tarvinnut houkutella.

Sunnuntaipäivästä tuli vahvasti kalaton, eli koko jengillä ei ollut tärpin tärppiä. Pikku suorämpimistä kylä harrastettiin tarpeellinen määrä.

Maanantaina taas mentiin ensin kokeilemaan Peerakoskea, joka vuosi sitten oli varsin suosiollinen allekirjoittaneelle. Kuitenkaan tänä vuonna koskesta ei mitään tullut. Pettyneinä päräytimme Kilpikselle syömään poropizzaa. Iltapäivä ja ilta kökötettiin Lammaskoskilla, josta sitä kalaa sitten vihdoin tuli heti useampi. Meikämandoliinolle napsahti perhoon 7 harria, kaikki tosin alamittaisia, mutta suunta on oikea. Tänään on suunnitelmissa mennä kokeilemaan Lammaskoski loppuun.

Kuvia en tänne blogiin saa, yhteys on niin saakelin hidas.

Allekirjoittaneen viimeinen festaripäivä alkoi rauhallisesti. Pötkötimme kaikki varmaan 15 asti punkissamme ja latailimme akkuja. Iltapäivällä otimme suunnaksi kuitenkin festarialueen. Ehdimme juuri kuulemaan Suicidal Angelsin viimeiset tahdit. Seuraavat pari tuntia vietettiin taas rantsussa ja harmiteltiin sitä, että olimme jättäneet tsimmarit kämpille.

jannut biitsillä

rantaa

Rantsuttelun jälkeen Arto ja Jiikku liipasivat turpiinsa n 60 cm pitkät hodarit, jonka jälkeen Exploitedin keikan tsiigaaminen näytti tältä.

Väsynyttä sakkia

Koko seurue tuntui olevan niin veto pois, että soitimme jälleen kerran pirssin paikalle ja ajelimme kämpille ja nukkumaan.

Allekirjoittaneen kotimatka starttasi n. klo 0530 tänäaamuna kun tempasin rinkan selkään ja lähdin kävelemään murhamäkeä alas kohti Tolminin bussiasemaa. Bussi starttasi aikataulun mukaan klo 0615. Jossain puolessa välissä matkaa havahduin unestani siihen että nyt on seisoskeltu aika kauan paikallaan. Kapealla vuoristotiellä oli sattunut jonkuntasoinen rekkaäksidentti, eli kaksi ajoneuvoa olivat törmänneet toisiinsa ja tukkineet koko tien. Reilu puoli tuntia siinä kynäyksessä meni ja sitten päästiin jatkamaan matkaa. Pikkasen meinas tulla kakkaa housuun, että näinkö tässä menee koko aamu ja jää lentokonepisnekset väliin. Onneksi siitä selvittiin. Ljubljanaan tuloa homma myöhästytti kuitenkin sen verran, että seuraavaa lentokenttäbussia olisin joutunut odottamaan tunnin verran. Niinpä kysäisin suomalaisherrasmieheltä, joka oli tullut samalla dösällä Tolminista, että otetaanko kimppataksi. Tämähän kundille sopi, joten nyt olen kentällä odottelemassa porttien aukeamista.

Tähän siis loppuu taas tämä reissu. Seuraavaa blogausta saattaa tulla elokuiselta kalastusmatkalta, joka suuntautuu Könkämäenolle. Sinne siis…

Cannibal Corpsen aikaan päällekkäin tuli kuitenkin hollanti – uruguay -matsi, jonka minä tsiigasin Jiikun ja Arton tarkistaessa Cannibal Corpsea. Melkeinpä samalla minuutilla kun matsi loppui Soulfly aloitti. Keikka oli aivan törkeän kova. Tykkäsin.

Tänäaamuna sitten tätä trioa oikein nukutti. Aamupala syötiin vasta 12 korvilla. Palan jälkeen paineltiin kylille, ostettiin pullot vettä, nykästiin pirssi alle ja painettiin Triglavskin kansallispuistoon. Pirssi on muuten tässä maassa aika miellyttävä tapa liikkua, koska aloitustaksa on 1,24€, vielä ei olla saatu vitosta rikki taksimatkalla.  Puistossa vetästiin semmonen vajaa 5 km lenkki kohtuullisen komeitten maisemien ääressä.

Joki

Janpat

Sillalta on upeahkot näkymät

Tässä ne näkymät nyt sitten on

Liukkaat polut oli jonkun verran pelottavia, varsinkin kun näillä vaeltelijoilla ei olut kuin tennarit jaloissa.

Jätkät dallaa

Viimeinen pätkä tolminista kämpille murhamäkeä pitkin tultiin vielä kauppakassit kourassa, kyllä hiki irtos…

Nyt nykästään pienet välikuolemat, jonka jälkeen suuntana on taas festarialue. Overkill aloittaa joskus ysin jälkeen.

mosh, selvinpäin

Paikallinen kansallispiirakka on nimeltänsä Burek, ja se on aika ässää kamaa. Arton kanssa liipastiin yhdet huiviin jo Ljubljanassa, mutta Jiikku sai tänään vasta ensimmäisen oman burekinsa. Kys torttu koostuu siis voitaikinasta ja täytteestä. Täytettä löytyy perinteisestä jauheliha-riisi -mössöstä juustoon. Mitään kummallistahan tässä piirakassa ei ole, mutta mausteet on vaan osuneet aikalailla kohdalleen.

Toispuolella jokkea käytiin tutustumassa paikalliseen baariskeneen: Smugglers barissa istui pari täydessä fillarointisotisovassa olevaa heppua, joille olut tuntui maistuvan. Homma vaikutti vähän siltä, että jannut on lähtenyt vaimolta salaa baariin…

Seuraavana aamuna karistimme Ljubljanan tomut jaloistamme ja hyppäsimme bussiin joka kuljetti meitä 130 km:n matkaa reilun kolme tuntia. Matkan kesto ei sinällään ollut mikään ihme, koska seutu on kohtuullisen vuoristoista ja kaistan leveys on puolikkaan bussin leveyden luokkaa.

Kun kuljettimemme laskeutui Tolminiin painuimme suorin vartaloin lähimpään mercator-merkkiseen markettiin ja hankimme tarvittavan määrän safkaa ja juotavaa. Tämän jälkeen tämän pään kämppämme omistajan poika olikin meitä jo hakemassa. Lukaali täällä on aika juhlallinen: kaksio kaikilla mukavuuksilla mm. omalla pihalla. Kämpillä täräytimme pizzat huiviin ja suuntasimme kohti festarialuetta. Aluehan sijaitsee joen rannassa, joten rantabaariiin tutustuimme heti ensimmäiseksi. Allekirjoittanut ja Jiikku kävivät myös uimassa. Vesi oli mittarin mukaan n 18 asteista.

Rantakikkailu alkoi jossain vaiheessa riittää, varsinkin kun pikkulavalta kuului kutsuvaa heavya. Tsiigasimme illan päätteeksi siis vielä jonkun paikallisen suuruuden keikan. Keikka oli erittäin soiva.

Pimeän jo laskeuduttua suuntasimme matkan kohti kämppää. Vaikka lukaali sijaitsee melkoisen mäen päällä, meni matka yllättävän kevyesti. Tänään festivaaleilla on vuorossa mm Soulfly, Crowbar ja Six feet under, sekä muutama muu… Jalkipalliakin pitäisi ehtiä katsoa

Bussikyyti kentältä Ljubljanaankin sujui hienosti ja perillä meitä odotti trooppisen kuuma kaupunki. Hostellimme nimeltään Celica, sijaitsee Metelkova-alueella, joka on siis hippien ja taiteilijoiden kansoittama parin korttelin kokoinen alue keskellä kaupunkia.

Majoite, joka on rakennettu vanhaan vankilaan on muuten tosi ok, mutta wlan ei toiminut, ennen kuin nyt sunnuntaina. Perjantai-iltana täällä järkättiin FukOff -Vodkapartyt, joka tarkoitti sitä, että baarista sai muutamalla eurolla ostaa laimeita vodkadrinkkejä, melko väsynyttä siis. Vieressä järkättiin myös jonkun svedupellejen toimesta “tosi” magee tulishow, joka yritti olla todella humoristinen, mutta oli lähinnä myötähäpeää aiheuttava. Poistuimme siis tutkimaan Metelkovan muuta baaritarjontaa. Se olikin aika mielenkiintoinen…

Perjantaisen einehtimisen hoidimme eräässä paikallisessa pizzaravintolassa, joita täällä on muuten aivan älyttömästi. Hauska yksityiskohta baarissa oli se, että vessassa oli automaatti, josta sai jos jonkinlaista seksilelua hieromasauvasta käsirautoihin.

Illalla tsiigattiin myös jalkipalloa ja Ghana-Uruguay -matsissa paikalla olleet mustat miehet olivat kovin onnellisia ottelun loppupuolella sattuneesta Uruguayn käsivirheestä ja siitä seuranneesta pilkusta. Kuitenkin pettymys oli karvas rankkarin kilahtaessa ylärimaan. Ao videosta saa vähän tuntumaa meiningistä

Eilen teimme pikavisiitin Ljubljanan linnaan, jossa ei täällä aiemmin reissanneiden mukaan ollut mitän nähtävää. Tämä piti täysin paikkansa, paitsi että näkymät kaupungin ylle oli ihan oukkidoukit.

Illalla Celicassa oli bbq all-you-can-eat -ilta huokeaan 5€:n hintaan, siellä nämä läskit söivät itsensä pyöreiksi. Ainakin omalla kohdalla homma aiheutti myös sen, että oli veto pois koko loppuillan.

Tänäaamuna vuokrattiin fillarit ja polkaistiin tivolipuistoon ja sitä kautta eläintarhaan.

Eläitarhassa kaikki elukat oli järjestyksessä ja kissoilla oli liian pienet kopit. Sika perkele meinas käydä kimppuun.

Lämpötila tosiaan on aika tehokkaasti kokoajan ollut 30:n yläpuolella ja Jiikun sanoja lainatakseni herrasmiehen alue on ollut hiestä märkä joka jannulla tasaisen varmasti. Myös tihi, pahi, pehi ja muhi ovat tulleet tutuiksi. Tosin tällä hetkellä ulkona riehuu miehekäs ukonilma.

Maanantaille on hommattu bussiliput täältä Tolminiin. Että seuraavaksi sitten sieltä.

Hepot

Kolmeen pekkaan törsäsimme heti ensimmäiseen kolmeen lähtöön 100 hkd. Meikäläinenhän on tietenkin sen verran kova hevosnaama, että kahdesta ensimmäisestä lähdöstä onnistuin tekemään tiliä yli sadan HK-dollarin verran. Ellu voitti vielä viimeisessä lähdössä saman verran, joten pääsimme reilusti plussalle. Mata nieli vedonlyöntitappionsa kuin nainen. Mukavaa oli ja kaiken lisäksi päivä sattui olemaan lämmin ja aurinkoinen.

Voittajien on helppo hymyillä

Reissumme sai arvoisensa päätöksen AsiaWorld Arenalla, jossa esiintyi lauantai-iltana Green Day. Sedät vetivät n. 2,5 h huikean keikan, josta ei hittejä uupunut. Vihreän levyn, American Idiotin ja uusimman pitkäsoiton kappaleista tuli varsin kattava otos, eikä Billie Joe unohtanut yleisön laulatustakaan.

Lupasin edellisessä postauksessa yhteenvetoa koko reissun tiimoilta ja nyt sitä sitten tulee tämmösen paras/huonoin-listan merkeissä. Huonoja juttuja on tosin vähän, mikä ei ole huono juttu.

Paras ruoka: Oishi-niminen ravintola Bangkokissa, jossa oli varmaan 100 ruokalajin japsi /aasiabuffet. Kertakaikkisen upea. Ei tosin halpa, mikä saattais persaukista vituttaa. Erittäin hyvää safkaa saatiin myös Chiang Maissa kokkikurssilla, mutta sitä ei kai lasketa ravintolaksi, koska ruoka tehtiin itse.

Huonoin ruoka: Ei varmaan tule yllätyksenä, mutta Macaon kananpää ja lima -yhdistelmä ei näitä travellereja sykäyttänyt. Ei tosin ollut halpa sekään.

Paras perinnekeittiö: Ehdottomasti Thaimaa, vaikka muissakin maissa yksittäisiä helmiä oli.

Paras perinneruoka: Kambodzalainen Amok-curry, josta sai kana-, kala- ja tofuversiota.

Paras hotelli: Kris spa Phuketissa. Tosin meillä kävi ihan satumainen säkä sen kanssa, kun saatiin se roimaan alehintaan.

Paras hotelli hinta- ja laatusuhteeltaani: Kambodzan Siem Reapin Hotel89. USD 10/ 2hh hintaan kuului lentokenttäkuskaukset, aamiaiset ja vielä läksiäislahjaksi huivi per nenä.

Paras penkkiurheilutapahtuma: Hong Kongin laukkakisat, koska siellä uskalsi lyödä vetoa. Bangkokin turpaanvetokisoissa oli tosi kivaa, mutta siellä ei vedonlyöntihommaan uskaltanut ruveta, koska systeemi vaikutti kohtuullisen sekavalta.

Paras ranta: Vietnamin Hoi Anin vieressä on 30 km pitkä paratiisinomainen hiekkaranta aina Da Nangiin asti. Tästä rannasta tykkäsimme reilusti enemmän kun Phuketin täysistä rannoista.

Paras ilmasto: Tähän reissuun parhaimmat kelit sattui ehdottomasti Chiang Maihin tai Hoi Aniin. Näiden kahden välillä on kyllä vaikea päättää. Kummassakaan ei ollut liian kuuma eikä kylmä.

Huonoin ilmasto: Hanoi. Vettä satoi useampana päivänä, eikä kaupungissa ole paljoa sisätekemistä. Ekaa kertaa tarvittiin huoneessa lämmitystä.

Paras nähtävyys: Luulenpa että tämän tittelin vie Angkor Wat, oli se sen verran vaikuttava. En tiedä olisiko tämä kallistunut Ha Long Bayhin, jos ilma siellä olisi ollut parempi. Yleisesti reissu meni kyllä “kirkot ulkoa, kapakat sisältä” -mentaliteetilla. Jostain syystä noi eurooppalaiset pyhätöt on mielenkiintosempia tsiigailla, kuin temppelit, joissa on 10000 samanlaista buddhan kuvaa tahi patsasta.

Huonoin nähtävyys: Vietnamilaiset museot. Tästä on kaiketi tilitetty tarpeeksi ho-setä-postauksessa

Paras epäenglanti: “Please do not throw your sanitary and tissue in W.C. Will be taken out by chamber-maid”. Minen ymmärrä tätä vieläkään.

Paras katumyyntikulttuuri: Hong Kong,. Siellä kaupustelijat ei tarttuneet hihaan kiinni, huutaneet murtaen terveterve ja uskoivat kerrasta tai siitä kun ne totaalisesti ignoorasi. Taksitouhu on myös niin säännösteltyä HK:ssa, että taksien kanssa ei ollut mitään ongelmaa.

Huonoin katumyyntikulttuuri: Hoi An. Sikäläiset myyjät ja varsinkaan kyytiä tarjoavat mopoilijat tai taksikuskit eivät millään meinanneet uskoa, että meitä ei vaan yksinkertasesti nyt kiinnosta. Pari kertaa niille piti kertoa asioiden tola hieman tarkemmin ja kovemmalla äänellä, ennen kuin järki meni päähän. Rannalla kaupustelijat saatto jäädä vartiksi istuskelemaan laverin jalkopäähän tyrkyttämään rihkamaansa… Kai se vaivaannuttava väsytystaktiikka sitten toimii, kun turistit ostaa ihan vaan päästäkseen eroon pliis-pliis-juubai-pliis -ruinaajista.

Paras raato: Ho-setä.

Paras määrä rottia: Chiang Mai. Siellä niitä pörräs ihan kiitettävästi joka paikassa. Tosin Hoi Anissa nähtiin eräässä ihan siistissä ravintolassa kolme kertaa kyseinen söötti jyrsijä. Ellu huomautti tarjoilijalle, että teillä muuten on rottia täällä ravitsemusliikkeessänne. Tähän tarjoilijan vastaus oli iloinen ” yes”. Meikämandoliinon elämän eka torakkahavainto tapahtui myös Chiang Maissa, nyrkkeilysalin ovella. Isoja ötököitä…

Parasta koko reissulla: Lämpö, uudet mestat, hedelmät (miks Suomeen ei saada esim kypsiä ananaksia?!?), loma.

Parasta kotona: Ruisleipä, oma sänky, oma tyyny, keskuslämmitys, tasaisella paineella ja lämmöllä kasteleva suihku, HelloMisterien puute, lentokenttäkyyti (Kiitos Toivoselle ja VPäälle). Muutenkin on kyllä tosi kiva palata kotiin. Tosin meillä alkaa nyt hetimiten kauhia pakkaus muuttoa varten.