Reissublogi

Otsikon mukaisia lausahduksia on tällä reissulla kuulunut ihan tarpeeksi. Meikäläistä on herroiteltu ja Ellua rouviteltu varmasti enemmän kuin tähän astisen elämämme aikana yhteensä. Täytyis varmaan joku päivä yrittää laskea sekin, että kuinka monta kertaa pitää sanoa no thanks. Olemme harkinneet jo vakavasti sellaisen no thanks -kyltin mukaan ottamista.

Hoi an by night

Hoi An on Vietnamilainen pikkukaupunki lähes Etelä-Kiinan meren rannalla 30 km etelään Da Nangista. Kaupungin erikoisuutena on yli 300 räätäliä, jotka tekevät mittatilausvaatteita turreille pilkkahintaan. Täältä löytyy isoja monen työntekijän räätälifirmoja ja pieniä yhden naisen putiikkeja joka lähtöön. Uskollisina turisteina mekin tilasimme mittatilauspuvut. Meikäläisen MyNa -nimisestä räätäliliikkeestä tilattu liivipuku paitoineen roikkuu jo pukupussissa hotellihuoneessa ja Ellun kolttu on viimesiä silauksia vaille valmis.

Cua Dain ranta

Hoi An on vaikuttanut muutenkin oikein kivalta kaupungilta. Kahtena päivänä olemme vuokranneet fillarit ja ajelleet rannalle n. 5 km päähän istuskelemaan. Nytkin istun parhaillaan rantatuolissa n. 30m vesirajasta.

Fillarointia

Ja tässä vielä upee gpsloki meidän keskiviikon pyöräilystä.

Vietnamilaiset ovat aika erilaista sakkia kun thaimaalaiset tai kambodzalaiset. Palvelu on täällä hieman neuvostoliittolaisempaa kuin muualla, vaikkakin kaupustelijat ovat tasan yhtä ahkeria kun muuallakin.

Hotellihuoneemme täällä on kovin mielenkiintoinen loukko. Hotelli itsessään on hienon oloinen ja iso, mutta ainakin meidän huoneen kylppärin katossa kasvaa karvaa ja aamuisin kun yläkerran naapuri käy suihkussa katosta tulee vesi läpi.

Kylppärin katto

Meidänkään huoneessa ei kylppärissä ole lattiakaivo kuin suihkun kohdalla ja kaatoja ei ollenkaan. Home haisee huoneessa vahvasti nokkaan.

Tänään on uudenvuodenaatto ja sitä mennää varmaan juhlistamaan tonne vanhankaupungin kaduille, jossa on jonkinlainen tanssispektaakkeli tiedossa. Vietnamilaista tanhua! Huomenna suunta on kohti Hanoita ja Halong bayta.

Paikallisesta epäenglannista näyte: “We glad to be your served!” Tämä oli siis hotellimme uudenvuoden gaalaillalliskutsusta.

Ensikosketus Kambodzaan oli turistiviisumin haku. Lentokoneessa ensin täytettiin tosi monta erilaista lippusta, joihin kaikkiin oli tärkeintä saada syntymäpaikka, syntymäaika ja allekirjoitus. Lappuset ojennettiin vuoretellen erilaisilla tiskeillä päivystäville setärykelmille (=setiä aina tuplamäärä suhteessa turisteihin). Viisumiin tarvitaan passikuva, jonka voi vaihtoehtoisesti korvata kahdella George Washintonin lärvillä, joiden yhteydessä on teksti in god we trust. Lahjontaako? En usko…

Phnom Penhissä viivyttiin vain yksi yö. Aamulla astuttiin Siem Reapiin vievään Mekong Expressin limusiinibussiin, joka ei paljon häviä Koiviston auton 90-luvun busseille Lahdessa. Ilmastointi ja pasteijatarjoilu teki 6 tunnin matkasta kuitenkin varsin siedettävän.

Joulupäivänä kiipeiltiin 9 tuntia ylös ja alas Angkor Watin ja muiden temppelien raunioita.

Raskasta...

Päivä oli varsin kuuma, pölyinen ja uuvuttava. Viimeiseltä temppeliltä palatessamme taisimme näyttääkin jo kohtuullisen uupuneilta, koska tuk-tuk -kuskimme pyöritteli päätään ja tarjosi auliisti vettä. Temppelit ovat kyllä kovin vaikuttava nähtävyys, vaikkakin näin kävellen niissä käydessä ei pysty oikein tajuamaan kuinka isosta kompleksista on kyse. Pelkästään Angkor Wat (tarkoittaa khmerin kielellä “kaupunki joka on temppeli”), on kooltaan yli 200 hehtaaria. Ja tämän lisäksi temppeleitä on aika paljon…

Puu temppelissä

Siirtomaa-aikana ranskalaiset arkeologit jättivät Ta Prohmin 1100-luvun puoliväliissä rakennetun buddhalaistemppelin löytöhetken kuosiin. Ta prohmin sanotaan olevan puiden valtakunnan kiistaton pääkaupunki. Jättiläimäiset viikuna-, banyan- ja kapok-puiden juuret levittäytyvät edelleen seinien ja muurien ylle. Täällä pystyy kuvittelemaan, miltä Angkor näytti 1860-luvulla, kun ranskikset “löysivät” sen.

Tapaninpäivä pyhitettiin pitkään nukkumiselle. Herättiin suoraan lounaalle ja loppuiltapäivä haahuitiin hitaasti ympäri Siem Reapia. Auringonlaskuksi otettiin taas tuk-tuk temppeleille. Tuk-tukin vuokraaminen täällä on naurettavan halpaa. Koko päivän vuokra oli 13$ ja illan 15 km reissu temppeleille maksoi 5$. Sunnuntaiaamuna mennään tsiigailemaan auringonnousua temppeleille ja startti on 0500.

Dorkan näköstä jengiä

Tapaninpäivän iltaa vietettiin ensin syömällä hyvin ja sen jälkeen istuskeltiin oluella baarissa nimeltä Angkor What? Ellu tosin harrasti pääasiassa malariantorjuntaa GT:lla.

Angkor What?

Paikallisten epäenglanti on paljon vähäisempää kuin Thaimaassa, mutta suosikkini oli tänään tuolta kaupungilta löytynyt ilmainen FiWi. Epätietoisille tiedoksi, että oikeasti pitäisi olla WiFi, elikkäs langaton intterveppi.

Jaa mikä?

Toinen silmäänpistävä seikka koko reissulla on ollut kaikenlaisten virallisten ja epävirallisten setien ja tätien määrä jokapaikassa. Esimerkiksi ravintolassa meitä saattaa palvella 3 tarjoilijaa yhtäaikaa, Kambodzan viisumiviranomaisia oli 19 kun hakijoita oli tiskin edessä ehkä maksimissaan sata. Uskomatonta toimintaa, mutta kun henkilötyöpäivä ei paljoa maksa, niin mikäs siinä…

Maanantaiaamuna suunta on kohti Vietnamia. Tilanne on nyt se, että puolet reissusta alkaa olla takana…

Tähän loppuun vielä videonpätkä, jonka Ellu kuvasi kännykällään Lumphinin nyrkkeilystadionilla. Laatu on heikko, mutta ehkä siitä vähän meininkiä saa irti.

Phuketin pari viimeistä päivää olivat toiminnantäyteisiä. Lauantaiaamuna edellisessä kirjoituksessa esiintyneet tytöt tulivat hakemaan meidät 5 tähden Absolute Sea Pearl -hotelliin Patong beachilla. Siellä meidät otti hoteisiinsa hikoileva, tärisevä ja erittäin selvästi krapulainen ex-rakennusmies Juhani Keravalta. Juhani piti meille 2,5 h:n turinat, eli pääasiassa puhalteli ja hikoili. Koko homma olisi saatu läpi 1,5 h:ssa, mutta krapulainen isäntämme oli vähän hitaalla. Kyseessä oli jälleen kerran lomaosake-esittely, johon he eivät saaneet meitä koukutettua. Palkkioksi saimme Phi Phi -saaren risteilyn ja viikon ilmaisen majoittumisen joko Phuketin, Samuin tai Pattayan Absolute-hotellissa. Lomaviikon ehdot ovat kyllä sen verran naurettavat, että saa nähdä miten sen kanssa käy. Kuitenkin parhaassa tapauksessa saadaan lentojen hinnalla ensi vuonna viikon loma jossain näistä kohteista, tuskin kuitenkaan Pattayalle mennään.

Lauantaina vuokrattiin lisäksi auto, jolla käytiin tsiigailemassa vähän Phuketin muita rantoja. Vasemman puoleinen liikenne tuotti alkuun hieman päänvaivaa, mutta kun oli tarkkana, niin siitäkin selvittiin ilman kolhuja tai vammoja.

Seuraavan päivän Phi Phi -retki oli mahtava. Lähtö oli aikaisin aamulla isohkolla venheellä Phuketin kaupungin satamasta. Perillä käytiin tsiigaamassa pienempää Phi Phi -saarta, jossa on kaiketi kuvattu the Beach -merkkinen lefa. Saari oli komia kun mikä, jyrkkää kalliota ja valkoista hiekkarantaa vierekkäin. Retkellä päästiin myös snorklailemaan mereen, jossa uiskenteli kaloja paljohkosti. Kalat uivat niin läheltä, että niihin ylettyi koskemaan. Kaiken kaikkiaan erittäin mukava retki.

Phi Phin rantaa

Maanantaina meillä olikin paluu Bangkokiin pariksi päiväksi. Hotelli otettiin tällä kertaa “paremmalta” puolelta kaupunkia. Eli keskeltä pilvenpiirtäjiä. Kaupunki oli kovin erilainen tältä kantilta katsottuna. Kävimme pariin otteeseen drinkeillä pilvenpiirtäjie huipulla. Tulipahan juotua elämäni parhaat ja ehkä kalleimmat Mojitot.

Näkymät kattoterassilta

Lumphinin thai-boxing stadionilla oli meininki kuin moukarihäkissä. Ostimme liput kakkosluokan karsinaan, jossa oli pääasiassa paikallisia. Meno oli vedonlyöjien keskuudessa välillä aika infernaalinen. Kehässäkin meno yltyi välillä aika veriseksi.

Verissä päin

Toi veri tossa kuvassa ei ole ton kaverin omaa, vaan vastustajan. Oikein hauska ilta kaikenkaikkiaan. Meininki oli aika paljon aidompaaa kun Chiang Main vastaavassa.

Monoa

Seuraava viikko vietetään varmaankin Kambodzassa, ensin päivä Phnom Penhissä, josta edetään Siem Reapiin ja Angkor Watiin. Tästä lisää tuonnempana.

Phuketissa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, akselilla Hannu Hanhi – Aku Ankka. Aloitetaan niistä akuankoista:

Phuketin Patongissa on kauhea määrä auto/moottoripyörävuokraamoja, joiden palveluja on tänään yritetty käyttää hyväksi oikeen urakalla, lähinnä skootterimallisten kevytmoottoripyörien suhteen. Kuten jotkut lukijoista saattavat tietää on allekirjoittaneella isohko pää ja kun olen yrittänyt sanoa vuokraamon sedille ja tädeille, että nyt tarvittais oikeesti semmosta ämpärin kokosta pottaa, ettei tule sakkolappuja, on vastauksena ollut useimmiten: “we have only one size”. Eräskin vuokraamoyrittäjä totesi, että “this is the largest helmet in Thailand”. Saatiinhan ainakin paikallisille naurun aihetta.

Tästä suivaantuneena olemme päättäneet huomenna vuokrata auton, saa nähdä miten vääränpuoleinen liikenne sujuu.

Toinen akuankkamainen juttu on se, että mies joka ei ikinä pala, on palanut. Mopoepisodin jälkeen vuokrattiin rantsusta oikeen rantatuolit ja mentiin pötköttämään ja meikäläisellä tais jäädä rasvaamatta noi polvet ja nilkat, koska ne punottaa vaffasti. Jos joku lukijoista muistaa vieä meidän häämatkablogin niin silloin tapahtui jotain vastaavanlaista… jännää puuhaa.

Varpaat hiekassa

Siirrytään sitten niihin hannuhanhiin, ettei mee ihan valittamiseks.

Moponetsimisreissulla meitä nykäisi hihasta kaksi parikymppistä suomalaiskimulia, jotka kertoivat mainostavansa jotain uutta 5-tähden hotelliketjua ympäri Patongia. Tyttöjen hommana on jaella semmosia raaputusarpoja ohikulkeville turreille ja jos ne jotain siitä arvasta voittaa, on voitto (T-paita tai viskipullo yleensä) mahdollista lunastaa menemällä kuuntelemaan 90 min turinat sinne hotellille. Joku kupongin raaputtanut venäläinen oli onnistunut saamaan siitä päävoiton, mutta ei ollut ymmärtänyt enklantia sitä vertaa, että olisi lähtenyt tyttöjen mukaan lunastamaan voittoaan. Niinpä me satuimme paikalle, ja nämä tybyt tarjosivat päävoittokuponkia meille. Huomenna meillä on siis suunta tuohon 5 tähden hotlaan kuuntelemaan 90 min turinat ja sen jälkeen näemme olemmeko voittaneet läppärin, kameran, 1000$ rahhoo, viikon luksusristeilyn vai kenties viikon loman 4 hengelle tuossa hotellissa. Kaiken lisäksi saimme jo ilmaiset liput phi phi -saaren risteilylle sunnuntaiksi.

Toinen hh-tyyppinen juttu on tämä meidän nykyinen asumuksemme, eli hotelli Kris. Varasimme sen asiarooms.com:sta, jossa tämä oli tarjolla aivan törkeellä alennuksella. Saavuttuamme tänne, meille selvisi, että lafka on vasta avattu ja avajaiset ovat samana päivänä. Meidätkin hotellin asukkaina kutsuttiin avajaiskokkareihin, jotka oli pääasiassa tarkoitettu ilmeisesti matkatoimistoväelle. No mehän sitten syötiin ja juotiin ilmaiseksi varsin tukevasti. Arton neuvoa siitä, että mun olisi pitänyt näyttää näille kuinka suomalainen juo ilmaista viinaa, en kuitenkaan toteuttanut.

Niin, kuumakin on. Mittari huitelee jossain 30-35 asteessa yötä päivää ja kosteudessakin löytyy. Onneksi tuuli vilvottelee.

Patong Beach

Chiang Maissa ei paljon takseja ole, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan  suurin osa matkoista tehdään punaisilla avolavoilla, songthaeweilla. Nämä autot kuskeineen päivystävät ympäri kaupunkia, ja niiden kanssa voi sopia yksityiskyydistää samaan tapaan kuin taksien kanssa, tai sitten ne ajavat bussinomaisesti jotain tiettyä reittiä, jonka ensimmäinen asiakas saa päättää. Tällöin niiden kyytiin hyppääminen maksaa 20-40 bahtia / nassu (n. 0,4-0,8 €), joten kyyti on melko edullinen. Tällaisia pirssejä mekin on käytetty melko kovalla frekvenssillä ja kyyti on aina ollut mukavaa.

Songthaew

Maanantai-ilta vietettiin nyrkkeilystadionilla thai-nyrkkeilyillassa. Ilta oli kohtuullisen viihdyttävä, vaikkakin paikallisia ei paikanpäälle tullut kuin ehkä 30, mikä viittaa siihen että homma oli turisteille tehty. Tapahtuma koostui kahdeksasta matsista, joista ensimmäiset kolme oli juniorimatseja. Ottelijat olivat iältään jotain 10 ja 15 väliltä. Näissäkin otteluissa nähtiin yksi luvunlasku ja kaksi päättyi keskeytykseen tuomarin tai kulmamiehen toimesta, menon mennessä liian rajuksi. Illan pari viimeistä ottelua olivat jo ihan hyvätasoisia, viimeinen tosin päättyi jo ekassa erässä kun kanadalaisen ottelijan polvet notkahtivat tarpeeksi. Kaiken kaikkiaan ihan kova meno siis. Täytyy katsoa, jos Bangkokissa pääsisi vielä Ratchadamnoenin kuuluisalle stadionille tsekkaamaan meiningin.

Sumeeta nyrkkeilyä

Tiistai-ilta meni kokkaillessa. Olimme siis varanneet thai-keittiön saloihin tutustuttavan puolen päivän kurssin. Ilta oli varsin onnistunut ja safkat hyviä. Hämmästytti, kuinka nopeaa ja helppoa erinomaisen thai-ruoan valmistaminen on, vaikka kookosmaidonkin tekeminen aloitettiin siitä kookoksesta eikä purkin avaamisesta. Viemisiksi illasta saimme keittokirjan, eli tom yam-keittoa ja pad thai-nuudeleita tehdään kotonakin. Onneksi täkäläisen ruoan tekeminen ei vaadi mitään suurempaa välineistöä, ei tarvi siis ruveta rakentamaan toista tandooriuunia.

Kokkikurssin oppilaat

Kurssikavereina oli australialaiset äiti ja parikymppinen tytär sekä hurmaava häämatkalla oleva saudipariskunta. Saudimorsein oli vimosenpäälle laittautunut ja ehkäpä ensimmäistä kertaa keittiössä. Mies sen sijaan oli joskus ruokaa tehnytkin. Molemmat oli kuitenkin huumorintajuisia ja itseironisia, joten tumpelointi ei ärsyttänyt yhtään. Aussit olivat puheliaita ja hauskoja hekin. Mainio ilta siis kaikenkaikkiaan.

Tänään keskiviikkona on ollut viimeinen päivä Chiang Maissa ja koko reissusta on yhteensä neljösosa nyt takana. Huomenna aamulla otetaan suunta kohti Phuketia.

Orkidea