Ensikosketus Kambodzaan oli turistiviisumin haku. Lentokoneessa ensin täytettiin tosi monta erilaista lippusta, joihin kaikkiin oli tärkeintä saada syntymäpaikka, syntymäaika ja allekirjoitus. Lappuset ojennettiin vuoretellen erilaisilla tiskeillä päivystäville setärykelmille (=setiä aina tuplamäärä suhteessa turisteihin). Viisumiin tarvitaan passikuva, jonka voi vaihtoehtoisesti korvata kahdella George Washintonin lärvillä, joiden yhteydessä on teksti in god we trust. Lahjontaako? En usko…
Phnom Penhissä viivyttiin vain yksi yö. Aamulla astuttiin Siem Reapiin vievään Mekong Expressin limusiinibussiin, joka ei paljon häviä Koiviston auton 90-luvun busseille Lahdessa. Ilmastointi ja pasteijatarjoilu teki 6 tunnin matkasta kuitenkin varsin siedettävän.
Joulupäivänä kiipeiltiin 9 tuntia ylös ja alas Angkor Watin ja muiden temppelien raunioita.
Raskasta...
Päivä oli varsin kuuma, pölyinen ja uuvuttava. Viimeiseltä temppeliltä palatessamme taisimme näyttääkin jo kohtuullisen uupuneilta, koska tuk-tuk -kuskimme pyöritteli päätään ja tarjosi auliisti vettä. Temppelit ovat kyllä kovin vaikuttava nähtävyys, vaikkakin näin kävellen niissä käydessä ei pysty oikein tajuamaan kuinka isosta kompleksista on kyse. Pelkästään Angkor Wat (tarkoittaa khmerin kielellä “kaupunki joka on temppeli”), on kooltaan yli 200 hehtaaria. Ja tämän lisäksi temppeleitä on aika paljon…
Puu temppelissä
Siirtomaa-aikana ranskalaiset arkeologit jättivät Ta Prohmin 1100-luvun puoliväliissä rakennetun buddhalaistemppelin löytöhetken kuosiin. Ta prohmin sanotaan olevan puiden valtakunnan kiistaton pääkaupunki. Jättiläimäiset viikuna-, banyan- ja kapok-puiden juuret levittäytyvät edelleen seinien ja muurien ylle. Täällä pystyy kuvittelemaan, miltä Angkor näytti 1860-luvulla, kun ranskikset “löysivät” sen.
Tapaninpäivä pyhitettiin pitkään nukkumiselle. Herättiin suoraan lounaalle ja loppuiltapäivä haahuitiin hitaasti ympäri Siem Reapia. Auringonlaskuksi otettiin taas tuk-tuk temppeleille. Tuk-tukin vuokraaminen täällä on naurettavan halpaa. Koko päivän vuokra oli 13$ ja illan 15 km reissu temppeleille maksoi 5$. Sunnuntaiaamuna mennään tsiigailemaan auringonnousua temppeleille ja startti on 0500.
Dorkan näköstä jengiä
Tapaninpäivän iltaa vietettiin ensin syömällä hyvin ja sen jälkeen istuskeltiin oluella baarissa nimeltä Angkor What? Ellu tosin harrasti pääasiassa malariantorjuntaa GT:lla.
Angkor What?
Paikallisten epäenglanti on paljon vähäisempää kuin Thaimaassa, mutta suosikkini oli tänään tuolta kaupungilta löytynyt ilmainen FiWi. Epätietoisille tiedoksi, että oikeasti pitäisi olla WiFi, elikkäs langaton intterveppi.
Jaa mikä?
Toinen silmäänpistävä seikka koko reissulla on ollut kaikenlaisten virallisten ja epävirallisten setien ja tätien määrä jokapaikassa. Esimerkiksi ravintolassa meitä saattaa palvella 3 tarjoilijaa yhtäaikaa, Kambodzan viisumiviranomaisia oli 19 kun hakijoita oli tiskin edessä ehkä maksimissaan sata. Uskomatonta toimintaa, mutta kun henkilötyöpäivä ei paljoa maksa, niin mikäs siinä…
Maanantaiaamuna suunta on kohti Vietnamia. Tilanne on nyt se, että puolet reissusta alkaa olla takana…
Tähän loppuun vielä videonpätkä, jonka Ellu kuvasi kännykällään Lumphinin nyrkkeilystadionilla. Laatu on heikko, mutta ehkä siitä vähän meininkiä saa irti.
Nii, piti munki vääntää itteni lopultaki tänne plogiin ku kuulin huhua et ootte tehny täyskäännöksen ja menny Pukettiin. Mä jo rupesin pelkäämää et lopulta päädytte Pattajalle, Perttu tulee himaan kolmetoistavuotiaan ja yhtä painavan uuden vaimonsa kanssa ja Ellu tästä suivaantuneena ryhtyy pitämään siellä semmosta ihanaa suomalaista ravintolaa, mistä saa kotoisia lihapullia ja Lapin kultaa.
Niinpä huokaisin helpotuksesta ku huomasin et ootte kuitenki siellä Ankkurinnapissa. Parempi niin.
Joopa joo, tulin eilen illalla joululomalta himaan ennen perhettäni ja vastassa oli varmaan kolkytäsenttiä tuiskulunta portailla. Että ihan jees olis siemailla GTtä jossaki palmun katveessa. Mut ku ei. Mänskattuduuvotömänsgattuduu. Mut ei se aina herkkua ole.
Nonni. Nyt täytyy kyl sanoa, että täällä Siem Reapissa on liiankin kuuma. Kellon on 12 ja on kyllä pakko mennä istuskelemaan johonkin sisätiloihin, muuten paahtuu. Ja koska olen erittäin älykäs suomalaisturisti, en oikeestaan ottanut muun värisiä kuin mustia t-paitoja tälle retkelle mukaan, ne on tosi viileitä…
Kohta vaihdetaan taas maata ja seuraavat kirjotukset tuleekin sitten Vietnamista.
Pandan kommentista tiedättekin, että täällä on talvi, myös etelässä. Ehkä se on ohi jo, kun tulette takaisin. Hurjan hienolta kuulostaa teidän mennyt reissunpuolikas. Hyviä uudenvuoden juhlia!