Nyt seuraa vain lyhyt tilitys, varsinainen kuvitettu raportti tulee tuonnempana.
Jossain vaiheessa jokaista reissua sen on vaan tultava. Hetken, jolloin haluaisi lähteä jo kotiin. Meille se taisi koitaa tänään. Aamulla pakkasimme kamat reppuun 9 maissa ja otimme suunnan South China Ferryn lauttaterminaalia. Kyseisillä lautoilla pääsee Macaoon, joka on samantyyppinen itsehallintoalue kun toi HongKongkin. Puolen päivän jälkeen lautta rapsahti Macaoon ja aloimme etsiä ruokaravintolaa.
Kuten jotkut teistä lukijoista saattavat tietää, allekirjoittanut ja vaimonsa ovat pohjoisen pallonpuoliskon nälkäkiukuttelijat ry:n perustajajäseniä. Tunnin kiertelystä ei ilman riitaa selvitty ja muutaman melkein hengestään päässeen kyytiä tarjonneen kiinalaisen riksakuskin jälkeen vastaan oli tullut ainoastaan yksi ravintola. Sinne tunkeuduimme sisään. Paikka oli täynnä paikallisia, mikä vaikutti lupaavalta.
Tilasimme yli 300 annoksen menusta jotain kanajuttua, kasviksia ja paistettuja rapuja ja kasviksia. Tarjoilija kiikutti meille kuitenkin päineen, nahkoineen ja luineen keitetyn kanan, limaa ravuilla ja kasviksella sekä sitkeäksi keitettyä kiinankaalia. Mausteet kokki oli kokonaan unohtunut. Ensimmäisen kerran koko reissun aikana jätimme ruoat lähes koskemattomiksi, maksoimme yli 20 euron laskun ja talsimme ulos lafkasta.
Kahden tunnin lisäkiertelyn jälkeen jouduimme toteamaan reissun ensimmäisen tappion ja menemään mäkkiin. No nyt on maarut pullollaan quarterpaunderia jesjes…
Seuraavaksi mennään kasinolle pelaamaan kaikki dollarit. Siinäkin käy varmaan hiton hyvin.
Teidän kandeisi ostaa pari pahimman nälän powerbaria tai muuta hemua reppuun, johon kosketaan ainoastaa nälkäkiukun iskiessä. Näin säilytetään perheonni. T. satunnainen matkailija ja nälkäkiukkukerhon elinikäisjäsen.
Joo, tätä on harrastettu, mutta eilen ei semmosta sattunu mukaan, eikä siinä enää powerbarit auta jos lautaselle lämästään kananpäätä… Kasinollakin hävittiin kaik rahat…
Karjalaista? miesten kansanlauluyhtye Kärttynän vanhaa kivennapalaista vitutuslaulua lainatakseni: Nyt miä veän piän täyteen, maksaa mitä maksaa…Kylläpä vituttaa.
-?
hupaisaa kuulla – koska itse en yhdelläkään omista kaukomatkoistani ole käynyt niin monta kertaa mäkkärissä kuin MM:n kanssa macaossa vuonna -99! se sikäläinen gourmet ei kertakaikkiaan mennyt alas, useista yrityksistä huolimatta. joten ymmärrän syvästi.