Reissublogi

Eilisaamu starttasi leppoisasti runsaahkolla aamiaisella paistetuilla munilla ja Trannys finest -teellä. Aamukynäysten jälkeen Vpää jäi vielä koisimaan kankkustansa pois. Reilun puolen tunnin päästä hänkin kuitenkin kykeni liittymään seuraan. Kuitenkin taivas näytti kohtuullisen tummalta, joten päätimme jäädä vielä henkailemaan kaupunnille ravitsemusliikkeeseen. Päätös osoittautuikin erittäin viisaaksi, koska taivas repesi ja maailmanluokan ukkoskuuro oli suoraan päällä. Noh, istuskelimme muutaman tunnin ravintelissa ja nautimme kuivasta sisäilmasta. Ravintelin jälkeenfestareilla alkoi miehekäs bändisuora: Crowbar, Nevermore, Six feet under, Cannibal Corpse ja Soulfly.

Cannibal Corpsen aikaan päällekkäin tuli kuitenkin hollanti – uruguay -matsi, jonka minä tsiigasin Jiikun ja Arton tarkistaessa Cannibal Corpsea. Melkeinpä samalla minuutilla kun matsi loppui Soulfly aloitti. Keikka oli aivan törkeän kova. Tykkäsin.

Tänäaamuna sitten tätä trioa oikein nukutti. Aamupala syötiin vasta 12 korvilla. Palan jälkeen paineltiin kylille, ostettiin pullot vettä, nykästiin pirssi alle ja painettiin Triglavskin kansallispuistoon. Pirssi on muuten tässä maassa aika miellyttävä tapa liikkua, koska aloitustaksa on 1,24€, vielä ei olla saatu vitosta rikki taksimatkalla.  Puistossa vetästiin semmonen vajaa 5 km lenkki kohtuullisen komeitten maisemien ääressä.

Joki

Janpat

Sillalta on upeahkot näkymät

Tässä ne näkymät nyt sitten on

Liukkaat polut oli jonkun verran pelottavia, varsinkin kun näillä vaeltelijoilla ei olut kuin tennarit jaloissa.

Jätkät dallaa

Viimeinen pätkä tolminista kämpille murhamäkeä pitkin tultiin vielä kauppakassit kourassa, kyllä hiki irtos…

Nyt nykästään pienet välikuolemat, jonka jälkeen suuntana on taas festarialue. Overkill aloittaa joskus ysin jälkeen.

mosh, selvinpäin

Paikallinen kansallispiirakka on nimeltänsä Burek, ja se on aika ässää kamaa. Arton kanssa liipastiin yhdet huiviin jo Ljubljanassa, mutta Jiikku sai tänään vasta ensimmäisen oman burekinsa. Kys torttu koostuu siis voitaikinasta ja täytteestä. Täytettä löytyy perinteisestä jauheliha-riisi -mössöstä juustoon. Mitään kummallistahan tässä piirakassa ei ole, mutta mausteet on vaan osuneet aikalailla kohdalleen.

Sunnuntai-iltana fillaroinnit eivät jääneet eläintarhavisiittiin. Zoon jälkeen ajelimme tulikuumaan Hot Horse -grillikiskaan, jossa einehdimme maailmanluokan hevosburgerit. Oli taas hetkeen paras burgeri minkä tämä jannu on poskeensa pistänyt. Hevostelusta seurasi kuitenkin se, että triolla oli virtaa lähteä heittämään fillarilenkki toiselle puolelle kaupunkia. Arto nappasi fillarin eturessuun vielä mp3-soittimen ja kaiuttimen, niin matkamallin ghettoblasterkin oli valmis.

Toispuolella jokkea käytiin tutustumassa paikalliseen baariskeneen: Smugglers barissa istui pari täydessä fillarointisotisovassa olevaa heppua, joille olut tuntui maistuvan. Homma vaikutti vähän siltä, että jannut on lähtenyt vaimolta salaa baariin…

Seuraavana aamuna karistimme Ljubljanan tomut jaloistamme ja hyppäsimme bussiin joka kuljetti meitä 130 km:n matkaa reilun kolme tuntia. Matkan kesto ei sinällään ollut mikään ihme, koska seutu on kohtuullisen vuoristoista ja kaistan leveys on puolikkaan bussin leveyden luokkaa.

Kun kuljettimemme laskeutui Tolminiin painuimme suorin vartaloin lähimpään mercator-merkkiseen markettiin ja hankimme tarvittavan määrän safkaa ja juotavaa. Tämän jälkeen tämän pään kämppämme omistajan poika olikin meitä jo hakemassa. Lukaali täällä on aika juhlallinen: kaksio kaikilla mukavuuksilla mm. omalla pihalla. Kämpillä täräytimme pizzat huiviin ja suuntasimme kohti festarialuetta. Aluehan sijaitsee joen rannassa, joten rantabaariiin tutustuimme heti ensimmäiseksi. Allekirjoittanut ja Jiikku kävivät myös uimassa. Vesi oli mittarin mukaan n 18 asteista.

Rantakikkailu alkoi jossain vaiheessa riittää, varsinkin kun pikkulavalta kuului kutsuvaa heavya. Tsiigasimme illan päätteeksi siis vielä jonkun paikallisen suuruuden keikan. Keikka oli erittäin soiva.

Pimeän jo laskeuduttua suuntasimme matkan kohti kämppää. Vaikka lukaali sijaitsee melkoisen mäen päällä, meni matka yllättävän kevyesti. Tänään festivaaleilla on vuorossa mm Soulfly, Crowbar ja Six feet under, sekä muutama muu… Jalkipalliakin pitäisi ehtiä katsoa

Perjantaiaamu sai jännähkön startin, koska voimakaksikko arto ja jiikku olivat päättäneet torstaina hakea pikku suojakännin, eli istua baarissa tappiin asti. Tästä aiheutui se, että lentokenttäkyydin odottaessa klo 7 Jiikun etuovella, mies ei suostunut vastaamaan puhelimeen, eikä herätyskellona toiminut luottonokialainen ollut häntä herättänyt. Kaikenlaisten isännöitsijä- ja huoltomieskikkailujen jälkeen pääsimme kuitenkin potkimaan miehen ylös sängystä ja ehdimme vielä lennollekin. Lentomatka meni kivasti nukkuessa ja meikäläinen sai vielä pikku valituksella paikankin bisnesverhon paremmalta puolelta, koska kone oli ilmeisesti vaihtunut ja mut yritettin istuttaa peräpenkkiin exit-rivin sijasta.

Bussikyyti kentältä Ljubljanaankin sujui hienosti ja perillä meitä odotti trooppisen kuuma kaupunki. Hostellimme nimeltään Celica, sijaitsee Metelkova-alueella, joka on siis hippien ja taiteilijoiden kansoittama parin korttelin kokoinen alue keskellä kaupunkia.

Majoite, joka on rakennettu vanhaan vankilaan on muuten tosi ok, mutta wlan ei toiminut, ennen kuin nyt sunnuntaina. Perjantai-iltana täällä järkättiin FukOff -Vodkapartyt, joka tarkoitti sitä, että baarista sai muutamalla eurolla ostaa laimeita vodkadrinkkejä, melko väsynyttä siis. Vieressä järkättiin myös jonkun svedupellejen toimesta “tosi” magee tulishow, joka yritti olla todella humoristinen, mutta oli lähinnä myötähäpeää aiheuttava. Poistuimme siis tutkimaan Metelkovan muuta baaritarjontaa. Se olikin aika mielenkiintoinen…

Perjantaisen einehtimisen hoidimme eräässä paikallisessa pizzaravintolassa, joita täällä on muuten aivan älyttömästi. Hauska yksityiskohta baarissa oli se, että vessassa oli automaatti, josta sai jos jonkinlaista seksilelua hieromasauvasta käsirautoihin.

Illalla tsiigattiin myös jalkipalloa ja Ghana-Uruguay -matsissa paikalla olleet mustat miehet olivat kovin onnellisia ottelun loppupuolella sattuneesta Uruguayn käsivirheestä ja siitä seuranneesta pilkusta. Kuitenkin pettymys oli karvas rankkarin kilahtaessa ylärimaan. Ao videosta saa vähän tuntumaa meiningistä

Eilen teimme pikavisiitin Ljubljanan linnaan, jossa ei täällä aiemmin reissanneiden mukaan ollut mitän nähtävää. Tämä piti täysin paikkansa, paitsi että näkymät kaupungin ylle oli ihan oukkidoukit.

Illalla Celicassa oli bbq all-you-can-eat -ilta huokeaan 5€:n hintaan, siellä nämä läskit söivät itsensä pyöreiksi. Ainakin omalla kohdalla homma aiheutti myös sen, että oli veto pois koko loppuillan.

Tänäaamuna vuokrattiin fillarit ja polkaistiin tivolipuistoon ja sitä kautta eläintarhaan.

Eläitarhassa kaikki elukat oli järjestyksessä ja kissoilla oli liian pienet kopit. Sika perkele meinas käydä kimppuun.

Lämpötila tosiaan on aika tehokkaasti kokoajan ollut 30:n yläpuolella ja Jiikun sanoja lainatakseni herrasmiehen alue on ollut hiestä märkä joka jannulla tasaisen varmasti. Myös tihi, pahi, pehi ja muhi ovat tulleet tutuiksi. Tosin tällä hetkellä ulkona riehuu miehekäs ukonilma.

Maanantaille on hommattu bussiliput täältä Tolminiin. Että seuraavaksi sitten sieltä.

Otsikosta ja kategoriasta voi näppärämmät heebot jo päätellä, että uutta reissua on nyt taas tulossa. Tällä kertaa allekirjoittanut matkustaa ilman vaimoaan, poikaporukalla Sloveniaan. Ensimmäisenä on muutaman päivän visiitti Ljubljanaan, jonka jälkeen hurautamme bussilla Tolminin pikkukaupunkiin, joka sijaitsee lähellä Italian rajaa. Tolminissa on n. viikon mittaiset metallifestarit nimeltänsä Metalcamp. Festareilla on tarkoitus olla perjantaihin asti, jolloin meikäläinen tulee takaisin kotiin. Tästä blogikirjoittelusta tulee siis hieman laimeampi mitaltaan kuin edellisestä retkestä. Matkaan on lähdössä meikämandoliinon lisäksi Arto ja Jiikku. Tämä dynaaminen voimakaksikko jatkaa vielä muutaman viikon hassutteluaan itäisessä Euroopassa, mutta sitä toilailua ei tässä blogissa ruodita.